Vanha viisas mies
Kirjoittanut Lasse Lindqvist
Kaikki alkoi talvisena yönä
pohjoisen Suomen viimassa. Jouduin lumimyrskyn keskelle, enkä yhtäkkiä enää
löytänyt oikeaa suuntaa. Minulla ei ollut navigaattoria, sillä puhelimeni oli
kadonnut, eikä mukanani ollut kompassia. Mitä pidempään taivalsin, sitä enemmän
eksyin autioilla loppumattomilla lumikentillä. En ollut saanut syödäkseni,
minua heikotti, ja jossain vaiheessa olin varma loppuni koittaneen.
Heräsin suuressa
kartanorakennuksessa. Oli valkea aamu. Vanha mies tarjosi minulle syötävää ja
erinomaista itse tekemäänsä jouluteetä. En tiennyt, miten olisin voinut kiittää
miestä henkeni pelastamisesta, mutta häntä vain huvitti ylitsepursuava
kiitollisuuteni. Hän oli ollut kruisailemassa moottorikelkallaan ja sattumalta
huomannut minun heijastimieni loistavan pimeässä.
Mies oli mukava. Hän näytti
todella vanhalta, mutta oli luonteeltaan ilomielinen. Koko ajan hän touhusi ja
liikkui, mitä ihmettelin. Hän oli todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäksi
hän osoitti keskusteluissamme todella laajaa yleissivistystä. Ohimennen eksyin
puhumaan musiikista. Silloin vanha mies innostui. Lapsenmielinen pilke syttyi
hänen silmiinsä. Hän tiesi paljon klassisesta musiikista ja gregoriaanisesta
kirkkolaulusta, mutta alkoi yhtäkkiä puhua myös bluesista ja jazzista. Kaikkein
eniten hän sanoi pitävänsä rock-musiikista, eikä mistä tahansa rock-musiikista,
vaan raskaammasta osastosta. Hämmennyin, sillä vaikka luulin itse tietäväni
paljon hevimusiikista, vanha mies tuntui tietävän siitä kaiken. Hän kertoi
tarinoita ystävyydestään Deep Purplen edesmenneeseen kosketinsoittajaan Jon
Lordiin. Joimme maljat Lordin muiston kunniaksi.
Illalla saunoimme. Vanhalla
miehellä oli saunassaan täydellinen musiikintoistojärjestelmä. Mies heitti
löylyä ja sääteli musiikkeja. Kuuntelimme paljon Led Zeppeliniä, minkä jälkeen
hän laittoi soimaan myös muiden klassisten heavy rock -yhtyeiden kappaleita. Tunnistin Uriah Heepin The Wizardin, Deep Purplen
Child in Timen, Kansasin Carry On Wayward Sonin, Gentle Giantin The Advent of
Panurgen ja Jimi Hendrixin Purple Hazen. Kaikkein suurimman vaikutuksen
minuun teki vanhan miehen lauluääni. Jopa Child in Timessa hän pystyi laulamaan
samalla äänellä kuin Ian Gillan. Mies oli hyvin vaatimaton, eikä tiennyt, miten
olisi suhtautunut kehuihini.
Ohimennen mainitsin
joulustressistäni. Mies naurahti.
– Älä suotta stressaa. Ei
joulua pidä ottaa niin ryppyotsaisesti. Kuten huomaat, minulla ei ole edes
joulukoristeita esillä, vaikka olen aina rakastanut joulua.
Mies hyppäsi alas lauteilta sulavasti kuin MacGyver. Odota! hän huudahti, kun olin seuraamassa häntä ja astumassa alas lauteilta.
– Vielä tämä yksi biisi.
King Diamondin No Presents for
Christmas kajahti soimaan mahtavalla volyymilla.
– Tämä on loistava! hän
karjaisi naurahtaen ja rummutti reisiään rumpukompin tahtiin. Nyökyttelin,
vaikka en tiennyt, pidinkö edes King Diamondin riipivän korkeasta lauluäänestä.
– Olin hiljattain katsomassa
bändin Amerikan kiertuetta. Tai no, olin lämmittelybändin bussikuskina.
Bändiähän lämmitteli suomalainen Jess and the Ancient Ones, ja he houkuttelivat
minut mukaan meininkeihin.
Olin ihmeissäni. Mies näytti
jollain tavalla ikiaikaiselta, toistasataa vuotta vanhalta, mutta silti hän oli
ollut ajamassa psykedeelisen heavy rock -yhtyeen kiertuebussia USA:ssa.
– King Diamond on elämänsä
kunnossa. Olen aina sanonut hänelle, että lopettaisi tupakanpolton. Nyt, kun
hän on viimein lopettanut, kuulostavat hänen falsettilaulunsa paremmilta kuin
koskaan ennen.
– Voimmehan kuunnella myös
jotain hieman perinteisempää joulumusiikkia, mies tokaisi King Diamondin
jouluisia huumorisanoituksia ihasteltuaan. Minua jotenkin kauhistutti vanhan
miehen monipuolinen lauluääni. Se oli liian hyvää ollakseen totta. Hän
nimittäin oli osannut laulaa myös King Diamondin korkeimmat äänet. En halunnut
kuunnella Kari Hillon joululauluja, joten mies laittoi soimaan Queenin Thank
God It’s Christmasin ja Taage Laihon tulkitseman Oi jouluyön.
– Taage Laiho on hieno mies.
Hän on Liverpool-fani, aivan kuten minäkin. Hänen vaimonsa on itse asiassa valmistanut
tämän jouluoluen, jota siemailemme. Muori… tai siis vaimoni ei pitäisi, jos
tietäisi minun kaljoittelevan tähän aikaan vuodesta, mutta hän on nyt käymässä
Jyväskylässä ystävänsä luona. Mies alkoi puhua vaimostaan, hän puhui vaimostaan
kauniimmin kuin olen kuullut kenenkään aviomiehen puhuvan omastaan. Sitten
eksyimme armeijajuttuihin. Vanha mies oli sotilasarvoltaan eversti. Ihmettelin,
miten hän oli voinut ehtiä.
Seuraavana aamuna heräsin
varhain ja kävelin kierreportaita alas mennäkseni vessaan. Pienestä huoneesta
pilkisti valoa. Uteliaisuuttani hiivin lähemmäs, sillä minua ihmetytti, mitä
vanha mies teki jalkeilla niin aikaisin aamuyöstä. Ovi aukeni. Joulupukki
seisoi edessäni. Tämä jää sitten meidän salaisuudeksemme, mies sanoi lempeästi.
