LEGENDA: PAVEL NEDVĚD – UHRAUTUVA JALKAPALLOENKELI

Lasse Lindqvist

Luminen puisto on täynnä lapsia, jotka tekevät lumienkeleitä. Enkelit tulevat uniini, puhtaina, vaalean hehkuvina. Kuvittelen heidät usein vaaleahiuksisiksi naisiksi tai - pikkutytöiksi – klisee, tiedän, mutta nostalgia koulujen joulujuhlista on osa lapsenmieltäni. Enkelit ovat kauneutta, viatonta, puhdasta kauneutta. Raamatussa enkeleillä on miesten nimiä, muistelen, mutta en ole varma enkeleiden sukupuolesta. Ei kai enkeleillä ole sukupuolta, ja jos on, voivat ne kai olla kumpaa sukupuolta tahansa. Jalkapalloromantikkona olen lukenut Hans Jørgen Nielsenin romaanin Jalkapalloenkeli (Fodboldenglen, 1979). Sen lukemisen jälkeen olen ajatellut enkeleiden loistoa myös vihreälle, jalkapallotaivaaseen, ja olen ollut näkevinäni enkelin aina maanpäälle laskeutuneena, kun Pavel Nedvěd on pelannut jalkapalloa. Hänen pelitaitonsa häikäisivät, hän näytti enkeliltä ja toi elämääni iloa.

Pavel Nedvěd ”enkeliasennossa” jalkapallon MM-kisojen ottelussa Tšekki-Italia vuonna 2006.
Istuma-asennossa Italian tähtipelaaja Francesco Totti. Kuva © Galaxy fm. Linkki kuvaan:
https://www.flickr.com/photos/galaxyfm/226758784/in/photostream/ 

Suljen silmäni ja yritän muistaa, mikä oli raja nuoruuteni ja aikuisuuteni välillä. Alan kuulla yleisön mylvintää, hymyilen, kentällä juoksevat sankarini. On vuosi 2004. Pelataan EM-kisojen välierää Tšekin ja Kreikan välillä. Ei maalia. Mitenkään ei tule maalia, vaikka paikkoja on. 0-0, koko ajan tylsä nolla-nolla. Epätoivo häilähtää. Hymy kääntyy tuskaksi, irvistykseksi – sankarini makaa kentän pinnassa. Sota ei yhtä miestä kaipaa, julistan, kun jalkapalloenkelini joutuu jättämään pelin kesken.

Lisäajan viime hetket kuluvat. Kreikka saa kulmapotkun. Kohta alkaa rangaistuspotkukilpailu. Tšekin on pakko voittaa. Pallo nousee ilmaan. Maalissa? Levitän käteni. Ei voida hyväksyä! Vastustajat tuulettavat. Miksei tuomari viheltänyt? Olihan siinä rike, aika loppui, jotain siinä täytyi olla. Kreikkalaiset juhlivat. Ei ole totta. Vääryys! Huonompia, he olivat huonompia! Kaikki tietävät, että he olivat huonompia. He eivät ansainneet. Kreikka on yltiöpuolustava vale-Italia, Italia ilman glamouria, Italia vailla suurta taitoa. Totta se on. Kreikka on juuri voittanut Tšekin jalkapallon EM-kisojen välierässä jatkoajalla. Tšekin suurin tähtipelaaja Pavel Nedvěd katselee kyynel silmäkulmassa kreikkalaisten villiä voitonjuhlaa. Hän tietää, että jalkapallossa ei aina voita näyttävintä jalkapalloa pelaava joukkue.

Minä olen 18-vuotias Nedvěd-fani. Seuraan samaa Kreikan voitonjuhlaa kuin Nedvěd. Katson tapahtumia televisiosta Jyväskylässä, mutta tunnen yhtä vahvasti kuin idolini. Tšekki oli kisojen paras joukkue, Nedvěd kisojen paras pelaaja, mutta silti Kreikka eteni finaaliin onnella ja taktisesti kypsällä puolustuspelillä. Nedvěd loukkaantui kesken ottelun. Jos hän ei olisi loukkaantunut, niin… Jossittelu on turhaa. Valvon koko yön, itkenkin, enkä tiedä miten voin ikinä päästä yli Tšekin tappiosta. Nedvědillä on pitkät vaaleat hiukset, hän on jalkapalloenkelini, ja yön pikkutunteina päätän, että joskus kasvatan hiukseni pitkiksi

Furia Ceca on lempinimi, jonka Pavel Nedvěd on saanut Italiassa. Hurjapäinen tšekki -nimitys kuvastaa miehen taistelutahtoa, miehekkyyttä ja voittaja-asennetta. Nedvěd pelaa keskikentällä, mutta hän juoksee mukaan hyökkäyksiin ja puolustukseen sellaisella intensiteetillä, että tuntuu kuin hän ehtisi joka paikkaan. Hän on aina se pelaaja, joka juoksee otteluiden aikana suurimman kilometrimäärän. Nedvědin pelityylissä on niitä asioita, joita on helppo ihailla ihmisissä ylipäätään. Nöyrä työnteko, periksiantamattomuus ja urheilullisuus ovat kunnioitettavia osia miehen pelityyliä, mutta kaikkein hienointa Nedvědin pelissä on uhrautuvuus. Näyttää kuin hän uhrautuisi jollekin itseään suuremmalle, jollekin, mitä ei voi sanoin selittää. Hän uhrautuu pelille, hän uhrautuu joukkueelleen, hän uhrautuu faneilleen, ystävilleen, sinulle ja minulle. Hän levittää jalkapallon ilosanomaa. Hän on erilainen. Hän ei ole sellainen ylimielinen diiva kuin useimmat huippujalkapalloilijat ovat. Nedvěd on moneen otteeseen urallaan todennut olevansa himotreenaaja – hän harjoittelee aina vähän enemmän ja aina vähän kovemmin kuin seurakaverinsa. Kun muut pelaajat poistuvat harjoituksista, Nedvěd jää vielä tekemään vähän ekstraa.

Nedvěd on todennut, että voisi luopua kaikesta elämässään paitsi vaimostaan ja lapsistaan, jos voittaisi Mestarien liigan pokaalin. Hän ei koskaan saavuttanut tuota suurta unelmaansa. Mestarien liigan -finaalin Nedvěd hävisi Juventuksen paidassa pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Hänen varoitustilinsä täyttyi välierässä, mikä tarkoitti, että hän joutui seuraamaan finaalin kentän reunalta. Häntä pidettiin sillä kaudella yleisesti Euroopan parhaana keskikenttäpelaajana. Nedvědin joukkue Juventus hävisi finaalin rangaistuspotkukilpailussa.

Nedvěd löi itsensä läpi vuoden 1996 jalkapallon EM-kisoissa. Tšekki oli silloin hyvin lähellä yllättää koko jalkapalloilevan Euroopan. Ensin joukkue jätti suuren Italian alkulohkoon, jatkopeleissä maa eteni aina finaaliin asti, ja hävisi finaalissa niukasti suursuosikki Saksalle.

Vaikka Nedvěd ei koskaan saavuttanut himoitsemaansa Mestarien liigan voittoa, on hän voittanut jalkapalloilijana paljon. Hän on voittanut useita Italian ja Tšekin mestaruuksia, hän on voittanut useita cup-kilpailuja, hänet on valittu Italian liigan parhaaksi pelaajaksi ja viidesti Tšekin parhaaksi jalkapalloilijaksi. Vuonna 2004 jalkapallofanit äänestivät hänet vuoden pelaajaksi maailmassa.

Paljon Nedvědin uskollisuudesta italialaiselle Juventukselle kertoi hänen jäämisensä seuraan, vaikka joukkue tiputettiin sopupeliskandaalin myötä Italian pääsarja Serie A:sta maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Serie B:hen. Nedvěd jatkoi joukkueessa, vaikka hänen uransa kannalta olisi ollut järkevintä saada pelata kovia pääsarjapelejä huipputasolla. Juventuksen talousahdingon myötä Nedvědin palkkaa laskettiin, mutta hän ei jättänyt joukkuetta. Hän halusi nostaa rakastamansa torinolaisseuran takaisin ylimmälle sarjatasolle.

Nedvěd on yhä vahvasti mukana Juventuksen seuratoiminnassa, vaikka on jo lopettanut pelaajauransa. Hän oli taannoin Mestarien liigan - ja Eurooppa-liigan arvonnoissa Juventuksen edustajana. Tyylikkäästi pukeutunut Nedvěd vastasi haastatteluissa italiaksi osoittaakseen omistautumistaan Torinolle ja Juventukselle.

Saamistaan tunnustuksista huolimatta Nedvěd on modernin ajan huippujalkapalloilijoista yksi aliarvostetuimmista. Jalkapallossa suurimman ylistyksen saavat usein osakseen maalintekijät, eli hyökkääjäpelaajat, jotka monesti vain viimeistelevät muiden tekemien kuvioiden päätteeksi. Yhtään hyökkääjiä vähättelemättä on pakko sanoa, että Nedvěd oli yksi niistä pelaajista, joka sai nuo jumaloidut hyökkääjät näyttämään niin hyviltä. Kuten elämässä ylipäätään, ei kovimman työn raatajia aina arvosteta siinä määrin kuin he ansaitsivat. Jalkapalloasiantuntijat kyllä muistavat Nedvědin yhtenä kaikkien aikojen parhaista, ja lopultahan on tärkeintä saavuttaa arvostusta niiltä ihmisiltä, jotka ymmärtävät jalkapallosta kaikkein eniten. Nedvěd oli pelaajana kuin kymmenottelija, monipuolisuutensa ansiosta jopa aikakautensa paras jalkapalloilija. Hän oli hyvä pelin jokaisella osa-alueella.

Nostalgisessa mielentilassa etsin vanhat VHS-kasettini ja alan katsoa. Ensin katson Brasilia-Italia MM-finaalia vuodelta 1994. Tuosta finaalista rakkauteni jalkapalloon alkoi. Olin kahdeksanvuotias. Suomen lähetyksessä studiovieraana oli kirjailija Jukka Pakkanen, suuri Italia-fani, joka on nykyään yksi mielikirjailijoistani. Pakkasen tappion jälkeistä tuskaa teki pahaa katsoa, vaikka itse kannatin finaalin voittanutta Brasiliaa. Löydän videokuvaa niistä kisoista, joissa aloin kannattaa Tšekkiä. Näen Nedvědin lyhythiuksisena vuoden 1996 EM-kilpailujen rangaistuspotkukilpailussa, maali, Ranskan maalivahti Bernard Lama on ohitettu. Seuraava videokasetti marssittaa Nedvědin kentälle pitkähiuksisena. Tšekki pelaa Hollantia vastaan vuoden 2004 kisoissa. Tšekki voittaa yhden elämäni viihdyttävimmistä jalkapallo-otteluista maalein 3-2. Jostain löytyy kauan sitten nauhoittamani Mestarien liigan makasiini, jossa Nedvěd kertoo treenaavansa aina vähän enemmän kuin muut. Elämänasenteeni, tee aina vähän enemmän kuin muut, on suoraan Nedvědiltä.

Hiukseni ovat kasvaneet pitkiksi, pelitaitoni ovat pysyneet ennallaan. Olen jalkapalloromantikko, en huippujalkapalloilija. Jalkapallo on silti hauskaa. Kaivan kaapista Juventuksen pelipaidan. Siinä on Nedvědin nimi. Soitan kaverilleni. Hän pukee ylleen Juven paidan, jossa lukee Zidane. La Vecchia Signora, oi suuri Juventus, olet Italian upein nainen. Jalkapalloenkelini, otan esimerkistäsi voimaa, olet veljeni taistelussa elämän Goljateja vastaan.

Lähteitä ja lisätietoa aiheesta (käytetty apuna lähinnä jutun faktojen tarkistamisessa):

Eskola, J., Forsblom M., Sabattini, A., Tamminen, J. Jalkapallon EM-kisat 2004 Portugali. 2004. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd. Oy

Öman, G. Borell, K., Bäck, S., Dahlgren, S., Lindberg, A., Suikki, R. (suom. Pakarinen, R.) Jalkapallotähdet 2004. 50 maailman huippupelaajan esittelyt ja faktat. 2004. Helsinki: Egmont Kustannus Oy Ab.

Öman, G., Borell, K., Bäck, S., Vikman, D., Suikki, R. (suom. Pakarinen, R.) Jalkapallotähdet 2005. 50 maailman huippupelaajaa lähikuvassa. 2005. Helsinki: Egmont Kustannus Oy Ab.

Golden Foot -jalkapallosivusto: http://www.goldenfoot.com/en/legends/item/286-pavel-nedved.html Linkki tarkastettu 24.6.2014.

Naagan ääk-juorut!

Tässä he ovat: CORPUKSEN UUNITUOREEN KOHUHALLITUKSEN JÄSENET!

 SISÄLTÄÄ JYMYPALJASTUKSIA! KATSO KUVAT! 

Naagan riippumattomat journalistit tutustuivat Corpuksen uusiin hallituslaisiin ja selvittivät heidän synkimmätkin salaisuutensa. Ja niitähän löytyi...

TEKSTI

Anniina Meronen

Maiju Laitanen

Eetu Kinnunen

KUVAT

Anniina Meronen

Kuinka päädyit vallan kahvaan, puheenjohtaja Miia?

Ylä-Ruthin sivupöydissä ja Librin jonossa kuultujen huhujen mukaan Corpuksen hallituspesteistä vaikutusvaltaisimmat jaettiin taannoin suljettujen ovien takana. Missäs muuallakaan kuin käsityökerhon kokouksessa. Kun käsityökerho otetaan puheeksi, vaivaantuu ainejärjestömme puheenjohtaja Miia silminnähden.

– Olen kyllä tietoinen huhuista. En myönnä mitään. Vaikka olenkin aktiivinen kässäkerholainen, puheenjohtajan paikalle päädyin täysin ilman minkäänlaisia käsitöitä.

Puheenjohtaja Miialla on hallitsijan katse.

Jatkokysymykset siitä, kuinka vallan kahvaan todella päädyttiin osoittautuvat kuitenkin vaikeiksi. Miian vaeltelevan kertomuksen mukaan syksy sattui vain olemaan hyvin sekavaa aikaa ja hän vain yhtenä päivänä heräsi vasta valittuna puheenjohtajana.

 "TEHTÄVÄNI ON TIETÄÄ 
 KAIKESTA KAIKKI!" 

Miia kuvailee tehtäviään Corpuksen puheenjohtajana eräänlaisen rakastavan isosiskohahmon rooliksi. Tarkentavien kysymysten sarjatulen jälkeen Miia paljastaa kuitenkin isosiskouden orwellilaisen luonteen.

– Myönnetään, tehtäväni on keinolla millä hyvänsä tietää kaikesta kaikki.

Koetan keventää kiristynyttä tunnelmaa kysymällä helpon kysymyksen harrastuksista, mutta saan vastaukseksi yllättävän rehellisen vuodatuksen.

– Minun täytyy monitoroida jatkuvasti hallituksen jäsenten web-kameroita, ravata itärajan takana tiedustelukoulutuksissa ja selvittää kaiken maailman rahanpesukuvioita. Ei tässä ole aikaa harrastuksille, opiskelukin jää vähille!


 VARA-PJ SAA AGGRESSIOITA KIRJAIMISTA! 

Miksi ette kommentoi, VPJ-PT-Innimari?

Innimari ei kommentoi saati katso kameraan.

Sekä varapuheenjohtajan että Naagan päätoimittajan pestiä hallinoiva Innimari operoi kahden tulen välistä. Riippumaton journalistikatraamme on jo jonkin aikaa pelännyt hänen käyttävän valtaansa väärin. Kysymykset on asetettava kiertelemättä: onko oikein, että vallan vahtikoira on myös itse vallan kahvassa? Onko lehdistön riippumattomuus vaarassa?

– En lähde ollenkaan kommentoimaan tällaisia, Innimari toteaa hermostuneen oloisena.

Kai tiedätte, että kommentoimattomuus voi herättää monenlaisia spekulointeja motiiveistanne?

– En lähde ollenkaan kommentoimaan tällaisia spekulointeja.

Oletteko aivan varma?

– En lähde ollenkaan kommentoimaan.

Tässähän alkavat herätä jo muutkin epäilykset. Päätoimittaja-varapuheenjohtajan retoriset taidot vaikuttavat vastausten perusteella varsin ohuilta.

Mitä mieltä olet sanan ‘’varapuheenjohtaja’’ neljästä ensimmäisestä kirjaimesta, kysyn. Kysymys saa hänet varsin mietteliääksi.

– V-A-R-A, tavaa Innimari. Siinähän on A-kirjaimia ja kaksi konsonanttia... Toinen vähän aggressiivisempi ja toinen vähän… öh, pehmeämpi.

Hän ei kuitenkaan paljasta, kumpi on kumpi. Repliikki on varsin tuttu:

– En lähde ollenkaan kommentoimaan.

VPJ-PT ei suostu kertomaan myöskään, onko hänen haaveissaan ollut ihka oikea puheenjohtajuus. Hän toteaa kuitenkin, että puheenjohtajalla ei ole hänen mielestään liikaa valtaa.

Innimari on Corpuksen käsityökerhon aktiivikävijä. Riippumattoman lehdistön korviin onkin kantautunut erilaisia salaliittoteorioita käsityökerhon toiminnasta ja siitä, ovatko käsityöt pelkkä veruke kokoontua viikoittain vallanhimoisten naisten voimin.

– Tahtoisin tässä vaiheessa korostaa sitä, että käsityökerho on nimenomaan käsityökerho. Että siitä voi sitten päätellä mitä tahtoo, hän sanoo napakasti pieni epävarmuuden sointi äänessään. Sitten hän jatkaa tyynesti neulomistaan. Kesken olevasta villahuivista Innimari ei luovu edes kuvan oton ajaksi, vaan käyttää sitä suojaverhonaan. Ilmiselvästi hän pelkää tunnistetuksi tulemista.


Mutta rahastonhoitaja Paavo, missä ne rahat ovat?

Paavo on avoin tilittäjä. Jo toista vuotta Corpuksen taloudesta vastaava mies näprää puhelintaan, vaikka haastattelu on juuri alkamassa. Hän käy kuulemma jotain huippumielenkiintoista keskustelua somessa.

– Harrastan älyllisiä haasteita ja ruumillista voittamista. Yritän aina etsiä liikkumatapoja, jotka eivät ole raskaita mutta joista tulee vahva olo, hän kuvailee.

 "UIN RAHOISSAMME KÄSIPOHJAA 
 JA OSAAN VÄÄRENTÄÄ KUITIN..." 

Corpuksen rahoissa voi rahastonhoitajan mukaan uida käsipohjaa. Hän haaveilee päivästä, jona jalat eivät enää ylettäisi maahan. Paavon mukaan ainejärjestön rahat ovat jossain hänen kotonaan, kissojen ja ihmisten takana. Osa on tilillä.

Kokenut ja taitava rahastonhoitaja osaa myös väärentää kuitin tarvittaessa.

– Nykyään kun ei tarvita enää fyysisiä kopioita, niin riittää, että otat kuitista kuvan ja muutat numerot fotarilla erilaisiksi. Näin voit helposti tienata rahaa, hän ohjeistaa.

Paavon mielestä raha ei suinkaan haise vaan maistuu.
Hän pitää rahan lisäksi myös kanojen kaviaarista.

Paavolla on myös monenlaisia sivubisneksiä. Yksi niistä on "töissä käynti". Pikkulinnut ovat laulaa lurittaneet, että hän käy yötöissä.

Tarkemmin aiheesta kysyttäessä rahastonhoitaja yrittää eksyttää toimittajamme aiheesta puhumalla scifistä. Hän ei myönnä kavaltaneensa rahaa, mutta jos kavaltaisi, hän ei omien sanojensa mukaan kutsuisi sitä kavaltamiseksi.

Lempiruuakseen rahastonhoitaja mainitsee "kanojen kaviraarin". Sivubisneksillä tienaa ilmeisesti ihan hyvin.

Hän jakaa myös elämänohjeita:

– Minusta ihmisten pitäisi puhua vähemmän ja lukea enemmän biologian oppikirjoja. Näin he oppisivat itsestään ja siitä, mitä heidän sisällään elää. Minun sisälläni elää flooraa.. ja vähemmän faunaa.


 "TÄSSÄ HOMMASSA VOI TEHDÄ MITÄ VAAN!" 
Väärennätkö pöytäkirjoja, sihteeri Minna?

Uunituore sihteeri Minna vaikuttaa varsin rehelliseltä ihmiseltä: hän kertoo, ettei ole pestinsä uutuuden vuoksi vielä ehtinyt väärentää montaakaan pöytäkirjaa.

– Onhan se myös vähän tulkintakysymys, että mikä nyt on väärentämistä, ja että miten tarkasti kukakin lukee.

 Kannattaa olla paikalla kokouksissa, jottei sihteeri Minna kirjoita sinusta ihan mitä huvittaa.

Hän ei myönnä käyttävänsä (ainakaan erityisesti) puheenjohtajaa sätkynukkena.

– Mutta tässä hommassahan voi tehdä mitä vaan. Etenkin niistä, jotka eivät ole kokouksissa, minun on helppo kirjoittaa mitä vaan huvittaa, hän kertoo.

Minnalla oli simppeli syy pyrkiä sihteeriksi:

– Se on hyvä tekosyy olla puhumatta, voi keskittyä vain kirjoittamiseen.

Eli siis väärentämiseen.

Minna kertoo harrastavansa käyrätorven soittoa. Hänellä on läheiset suhteet sekä puhallinorkesteri Puhkupilleihin että sinfoniaorkesteriin. Vaikuttaa siis siltä, että hän voi laittaa pillit pussiin milloin tahansa.

Kuka maksaa matkasi, KV-Katja?

Corpuksen kansainvälisyysvastaava Katja  opiskelee vapaa-ajallaan japanin kieltä ja pelaa pelejä.

– Lähinnä siis pleikkaripelejä… hän sanoo.

Katja myöntää samaan hengenvetoon, että myös hallituksessa toimiminen on eräänlaista peliä.

– Aina joutuu vähän neuvottelemaan, että reissuni maksettaisiin. Kansainvälisyysvastaavan tehtävääni kuuluu matkustella mahdollisimman paljon.

 "HALLITUSTOIMINTA ON PELIÄ!" 

KV-vastaava kertoo, että hänet on otettu auliisti mukaan ainejärjestötoimintaan. Hän myöntää avoimesti, että ainejärjestön pussista on tullut rahoitettua useampikin henkilökohtainen matka. Summa kuitenkin vaihtelee.

– Se riippuu vähän, että paljonko on saanut pelattua.

Kansanvälisyysvastaava Katja piilottelee otsatukkansa alla.

Hänellä on läheinen suhde Japaniin, mutta Venäjä tulee hyvänä kakkosena.

Sivulauseessa Katja paljastaa harrastavansa myös jonkin verran uhkapelejä.

Seuraavaksi edessä on matka Venäjälle. Hänen mukaansa ohjelmassa on "jonkinlaista koulutusta".

Kysyttäessä Corpuksen mafia-yhteyksistä Katja toteaa ensimmäistä kertaa haastattelun aikana, ettei voi kommentoida, sillä puheenjohtaja on kieltänyt puhumasta niistä.


Kuka sinut savusti ulos puheenjohtajan paikalta, kässäkerhotäti ja ympäristövastaava Suvi?

"Olen oikeasti paljon mukavampi, kuin minkä kuvan annan", Suvi muistuttaa.

Suvi oli Corpuksen kaikkien aikojen ensimmäinen puheenjohtaja, mutta nyt hänet on syrjäytetty tältä korkeimmalta korokkeelta vähäisempään ympäristövastaavan rooliin. Suvi vaikuttaa päällisin puolin herttaiselta kässäkerhotädiltä, mutta pinnan alta paljastuu vallanhimoinen taustavaikuttaja, joka pitää Corpuksen vallankäyttäjiä otteessaan kakkujen ja neulepuikkojen avulla.

– Minulla on kolme kissaa ja koira. Rakastan kissoja… Ja koiraa. Mutta varsinkin kissoja. Minut tunnetaan käsitöistä ja kakuistani. Harrastan myös kotini sisustamista ja hoardaamista, Suvi kuvailee itseään ja valistaa, että hoardaaminen tarkoittaa tavaroiden keräilyä, hamstraamista.

Toimittajan mielessä pyörii kuitenkin ennen kaikkea seuraava polttava kysymys: Kuka sinut savusti ulos puheenjohtajan paikalta?

Suvi ei myönnä tulleensa syrjäytetyksi.

– Kyllä se oli ihan itse risuista kasaamani nuotio, joka savusti minut pois puheenjohtajan pallilta. Käytän kuitenkin yhä paljon valtaa kulissien takana, olenhan tunnetusti vallanhimoinen.

 "LONKERONI ULOTTUVAT PITKÄLLE!" 

Naagan toimituskunta on saanut hälyttäviä tietoja, joiden mukaan Suvin luotsaama "kässäkerho" onkin todellisuudessa salaseura, jossa Corpuksen valtaapitävät kokoontuvat tekemään päätöksiä suljettujen ovien takana. Tietolähteidemme mukaan kässäkerhossa käyvät esimerkiksi Corpuksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä Naagan päätoimittaja.

– Taisin jäädä kiinni. On totta, että "käsitöitä" harrastaa moni valtaa käyttävä, myös esimerkiksi kirjallisuuden oppiaineen entisen ainejärjestön Opuksen viimeisin puheenjohtaja. Kerhossa viekottelen suosiota vallanpitäjiltä: tarjoan herkkuja ja kakkuja sekä teetä, jota haen Tallinnasta saakka. En oleta, että ihmiset taipuisivat tahtooni helposti. Siksi luonani asustaa myös monia eläimiä.

Siitä pääsemmekin toiseen paljastukseen: olemme saaneet tietoomme, että manipuloivan kässäkerhotädin kotona asustaa Ninja. Kasvattaako Suvi siitä itselleen tulevaisuuden käsikassaraa kulissien takaista valtapeliä varten?

– Ninja on lähempänä tytärtä kuin poliittista nappulaa, mutta koulutus on yhtä kaikki käynnissä. Olen melko varma siitä, että Ninja tullaan vielä näkemään Corpuksen puheenjohtajan paikalla. Maailmanvalloitus on suunnitteilla.

Suvi on paitsi kässäkerhotäti, myös Corpuksen ympäristövastaava. Corpushan voitti juuri JYY:n ympäristökilpailun. Minkälaista korruptiota tämän saavutuksen takana on?

– Lonkeroni ulottuvat pitkälle. Autoin kyllä kilpailuhakemuksen tekemisessä, mutta en ole käynyt istumassa valiokunnassa. Kilpailuvoitto oli selvästikin eräänlainen ane tuomareiden taholta. He halusivat minulta suosiota.

Suvin taattu asema ainejärjestössä tuo hänelle itsevarmuutta, ja siksi hän uskaltaakin avoimesti myöntää pelaavansa valtapeliä. Kuitenkin haastattelun lopuksi hän hymyilee herttaisesti ja muistuttaa:

– Olen oikeasti paljon mukavampi, kuin minkä kuvan annan.

 TOTUUS KÄSITYÖKERHOSTA! VIHDOIN! 
Mikä kaikki täällä mättää, Sopo-Eeva?

Eeva on valmis paljastamaan ainejärjestömme epäkohdat.

Eeva, Corpuksen vesijuoksua harrastava sosiaalipoliittinen vastaava, vakuuttaa olevansa vilpittömän kiinnostunut opiskelutoveriensa hyvinvoinnista. Alamme suurimmaksi sosiaalipoliittiseksi ongelmaksi hän mainitsee pienen pohdinnan jälkeen oikean työn teettämisen ilmaisena työharjoitteluina. Haastattelun edetessä Eeva innostuu tilaisuudesta tuoda ilmi kaikki hallituksen hämäräperäisyydet.

– Puheenjohtaja häiritsee hallitusaktiivien toimintaa jatkuvilla kokouskutsuilla. Tapahtumavastaava pyrkii vain maksattamaan oman alkoholinkäyttönsä ainejärjestön rahoilla ja rahastonhoitajalla on sormensa syvällä hämäräbisneksissä.

Rehellisyydestä yllättyneenä päätän koettaa ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja kysyä käsityökerhosta, jossa Eeva omien puheidensa mukaan käy aktiivisesti.

– Eihän siellä mitään käsitöitä tehdä, keskitymme ainejärjestön asioista sopimiseen pienemmällä porukalla.

Totuus! Vihdoin! Voitosta huumautuneena en edes kuule, mitä sanottavaa Eevalla on "siitä Kultavatkaimen porukasta". Hämmentyneenä kiitän Eevaa haastattelusta ja unohdan kysyä häneen kohdistuneista kiusaamissyytöksistä.

Sopo-vastaavan savuverho onnistui.

Oletko estynyt, esteettömyysvastaava Jani?

Corpuksen esteettömyysvastaava Jani on reipas nuori mies, joka vaikuttaa monessa eri järjestössä ja poliittisessa toiminnassa. Mutta kenen joukossa hän todella seisoo? Naagan epäilyt kaksoisagenttiudesta (vai peräti kuutoisagenttiudesta?) heräsivät.

– Luottamustoimet ja yhdistyselämä vievät paljon aikaani. Sen lisäksi luen ja kirjoitan paljon, kuten suurin osa kirjallisuudenopiskelijoista. Tykkään myös tehdä ruokaa seurassa, käydä teatterissa ja pelata lautapelejä. Kaverit ovat tärkeitä.

 "KÄYTIN ASEMAANI VÄÄRIN!" 

Olemme saaneet selville, että Janilla on monenmoisia vallankäyttökytköksiä. Miten monessa paikassa hän oikein vaikuttaa?

Jani myöntää heti osallistuvansa kässäkerhotäti Suvin kulissientakaiseen valtapeliin:

– En tiedä vaikutanko… Ainakin syömällä kakkua Suvin luona. Olen jäsenenä tiedekuntaneuvostossa ja yliopistokollegiossa. Toimin myös kirkollispolitiikassa Kuokkalan aikuisseurakunnassa…

Janilla on useita muitakin poliittisia ja järjestöihin liittyviä kytköksiä, mutta toimittaja ei kerennyt kirjaamaan niistä kaikkia haastattelun aikana. Sillä ei ole niin paljon merkitystä, sillä tärkein kysymys on seuraava: Kenelle todella olet uskollinen?

– Tyttöystävälleni Paulalle, Jani vastaa nopeasti.

 Kaiken takana vaikuttaa siis nainen? Veteleekö joku muu naruista kulissien takana?

– Tämä  ei liity politiikkaan, Jani kiistää varmasanaisesti. 
– Tyttöystävä taitaa olla ainoa epäpoliittinen kytkökseni.

Entäs kaikki nämä poliittiset kytkökset? Käyttääkö Jani valtaa ristiin?

– On totta, että olen ollut mukana ryhmissä, joilla on osittain ristiriitaisia tavoitteita. Se on välillä hankalaa, mutta toisaalta on hyvä, että tietoa siirtyy ryhmien välillä.

Oletko siis kaksoisagentti?

– Olen kyllä toiminut aina läpinäkyvästi.

Mutta kenen joukoissa seisot?

Poliitikon varmuudella kysymyksiimme vastaillut Jani joutuu ensi kerran hämmennyksen valtaan. Hän joutuu hetken miettimään seisomajoukkoaan.

– Se on… varmastikin… monien joukossa. Mutta ennen kaikkea istun.

Jani joutuu miettimään, kenen joukoissa hän oikein seisoo. Tai siis istuu.

Corpuksessa Jani toimii esteettömyysvastaavana. Onkohan hän itse estynyt?

– En keksi mitään syytä, miksi olisin estynyt. Olen kyllä ollut joskus estynyt, muissa yhteyksissä.

Haastattelun lopuksi saamme Janista vielä muutaman mehukkaan skandaalipaljastuksen irti.

– Täytyy tunnustaa, että eilen ravistin mehupurkkia, ja kaikki mehut lensivät tyttöystäväni päälle. Lisäksi kerran käytin väärin asemaani esteettömyysvastaavana ja kävin invavessassa.

 VÄISTÄÄ KYSYMYKSET! 
Onko kahvissa tyrmäystippoja, kahvitusvastaava Aino?

Corpuksen ainejärjestökahvila Kultavatkain on aikojen saatossa kunnostautunut erilaisten kahvitusten järjestämisessä isommissa ja pienemmissä tapahtumissa. Nyt perinteikästä toimintaa organisoi tuore kahvitusvastaava Aino.

– Ihan tavallisena rivivatkaajana aloitin.

Kahvitusten käteiskassat avaavat mahdollisuuden rahanpesuun. Toimituksemme tietoon onkin tullut varmoja huhuja siitä, että ainejärjestön rahaliikennettä käytetään myös hämärämpiin tarkoitusperiin. Aino ohittaa kysymyksen kuitenkin kädenheilautuksella.

– Rahasotkut ja niiden siivoamisen jätän Paavolle. Olen vastuussa pelkästään kahvituksista ja leipomisesta.

Ainon mukaan kahvituksissa ei aina edes tarjoilla kahvia. Epäilyttävää, eikö totta?

Kahvista riittääkin kysyttävää. On omituista, että eettisyyttä toiminnassaan korostava Kahvila Kultavatkain on jo nimen tasolla niin vahvasti kiinni kahvissa, riiston ja kehitysmaiden alistamisen symbolissa. Aino kuitenkin kertoo ettei kaikissa kahvituksissa edes tarjoilla kahvia. Kuulostaa epäilyttävältä. Onko kahvina tarjoiltu kahvi aina vain kahvia?

– Ei kuppeihin yleensä muuta lorahda.

Aino väistää kiireeseen vedoten toimittajan jatkokysymykset hallusinogeenien ja myrkkyjen käyttämisestä ainejärjestöpoliittisessa pelissä.

Mitä tapahtuu todella, tapahtumavastaava Emma?

Emma innostuu outojen tapahtumien järjestämisestä ja poseeraamisesta.

Useista haastatteluista kieltäytynyt Emma toimii Corpuksen tapahtumavastaavana. Pentti Saarikoskelta lainattu avauskysymys ei aiheuta laajalti musiikkia harrastavassa kirjallisuudenopiskelijassa hämmennystä.

– Tapahtuu todella paljon, mutta kaikesta ilmoitellaan kyllä sähköpostilistalla ja Facebookissa. Tietenkin totuus on subjektiivista ja vastaus riippuu siitä, keltä kysytään.

 "VIINA MAISTUU!" 

En heittäydy keskusteluun totuuden filosofisista aspekteista, vaan siirryn selvittämään, miksi Emmasta on tullut tapahtumavastaava.

– Viina maistuu. Loput puhuttiin sitten selväksi suljettujen ovien takana.

Kun puheeksi tulee Emman ja tapahtumien sisäänpääsymaksujen yhteydet peiteltyyn rahanpesuun, tapahtumavastaavan ilme kovenee. Kulmiensa alta katsoen hän huomauttaa tuntevansa alamaailman ihmisiä, jotka eivät kuulemma pidä liian uteliaista toimittajista.

Kun Emma nostaa pöydälle tavallista raskaamman oloisen viulukotelon, päätän että haastattelu on valmis.