24. luukku

Kuva: Anniina Nirhamo

Naaga toivottaa lukijoilleen Iloista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Viimeisestä luukusta löydät leppoisaa puuhaa joulunpyhiksi ja lomanviettoon. Istahda sohvalle, rentoudu ja laita taustalle pyörimään Sivupolkuja-podcastin joulujakso tai uppoudu ainejärjestölehtemme historiaan ja aiempien vuosien numeroihin. Tästä luukusta löydät toimituskuntalaisten poimimat tärpit siitä, miltä sivuilta lehdet kannattaa avata!

---

”Sivupolkuja-podcastissa kolme Corpukseenkin kuuluvaa tyyppiä, Joonas Puuppo, Paavo Ylämäki ja Mari Aarnipelto, keskustelevat aiheesta, aiheen vierestä ja oikeastaan kaikesta aiheen ympärillä satojen valovuosien säteellä. Keskustelut ovat monipuolisia ja poukkoilevia, ja podcastia sopii kuunnella niin autossa (kuten Paavo sen tekisi), makoillen matolla ja läikytellen kahvia kasvoilleen (kuten Mari sen tekisi), junan ikkunasta muuttuvaa maisemaa katsellen (kuten Joonas sen tekisi) tai ihan millaisissa muissa merkeissä vain! Sivupolkuja ottaa myös usein jaksoihinsa vierailevia tähtiä puhumaan heille enemmän ja vähemmän läheisistä asioista. Solmi siis kengännauhasi ja anna puheen johdattaa sinut kohti ääretöntä - ja sen yli!”

- Mari Aarnipelto

MIKÄ PODCAST?
Rankasti yksinkertaistaen podcastia voisi kuvailla radio-ohjelmaksi, joka julkaistaan internetissä, lähes aina kuuntelijalle täysin ilmaiseksi. Kuuntelijat joko striimaavat jakson suoraan netistä tai lataavat sen esimerkiksi puhelimeensa podcast-sovellusta käyttäen myöhempää kuuntelua varten.

Podcasteja on kaikenlaisia: Ne vaihtelevat kestoltaan alle kymmenestä minuutista moneen tuntiin ja tyyliltään virallisesta epäviralliseen, vakavasta humoristiseen, spontaanista keskustelusta tarkoin suunniteltuun tarinankerrontaan. Yhden podcastin perusteella ei kannata muodostaa mielipidettä koko formaatista, niin kuin et tuomitsisi koko elokuvateollisuuttakaan yhden huonon leffaillan jälkeen.

Suomalainen "podcastaus" (eng. "podcasting") on vielä aika vähäistä, mutta kasvaa kovaa vauhtia. Lista suomalaisista podcasteista löytyy täältä: http://jakso.fi/podcastit Englanniksi podcasteja tehdään valtavat määrät ja tarjonta on hyvin monipuolista. Englanninkieliseen podcast-maailmaan pääsee sukeltamaan melko hyvin iTunes Storen listoja selaamalla tai googlaamalla esimerkiksi hakusanoilla "best podcasts 2015", mutta parhaat yksilöidyt suositukset saat varmasti siltä yhdeltä vähän oudolta kaveriltasi, joka kulkee aina kuulokkeet korvissa ja onnistuu jotenkin tuomaan podcastit mukaan jokaiseen keskusteluun.

Lataa muutama jakso muutamasta erilaisesta podcastista puhelimeesi ja jätä ne odottamaan seuraavaa kertaa, kun löydät itsesi laittamasta ruokaa tai istumasta autossa. Veikkaan, että yllätyt positiivisesti.

- Joonas Puuppo

Kurkkaa myös podcastin omia nettisivuja!

---

Aiempien vuosien Naagat löydät TÄÄLTÄ!

”Vuoden 2003 Naagasta löytyy Heidi Pitkäsen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli fanifiktiosta. On hienoa huomata, kuinka fanifiktio on kehittynyt ja laajentunut vuodesta 2003. Artikkelissa mainittu fanifiktio-sivusto fanfiction.net on edelleen toiminnassa ja siitä on kehittynyt maailman suurin fanifiktioarkisto ja foorumi. Heidi Pitkäsen kirjoituksesta nousevat hienosti esiin fanifiktion perusperiaatteet ja termistö sekä kyseisen ’taiteenlajin’ historia ja alkuperä. Artikkeli onkin selkeytensä vuoksi hyvä johdanto fanifiktioon sen kirjoittamisesta tai lukemisesta kiinnostuneelle.”

- Mia Kaasinen

”Viime vuosituhannen viimeisessä Naagassa (2/99) on hauskaa kipakkuutta! Mielenkiintoista huomata, kuinka monet asiat pysyvät ennallaan:  tenttikäytännöt hämmentävät (s. 12-13, missäköhän on näiden opiskelijoiden Juha Teppo?) ja kirjailijoiden apurahat puhuttavat (s. 10). Toisaalta Juice Leskinen on vielä "vanha mies, jonka sisässä asustavat alkoholismi, kihti, ja diabetes, mutta jonka aika on jättänyt elämään" (Mykkäsen arvio sivulla 8). Leskisen runokokoelman nimi Aika jätti saa vielä yhden merkityksen lisää.”

- Milka Räisänen

"Naagan syksyllä 1994 ilmestyneen ensimmäisen numeron pääkirjoitus alkaa lausein: "Naaga. Sana ei ole tarkoittanut mitään. Tarkistin asian sanakirjoista." Seuraavan kevään numerossa tämä väite todistetaan vääräksi. Sanalle "naaga" nimittäin löytyy merkitys sanskritin kielestä. Mikä se merkitys sitten on, ja minkälaisia symbolisia kytköksiä sillä on itämaisiin uskonnollis-filosofisiin traditioihin? Se selviää, kun luet Keijo Virtasen artikkelin sivulta 35."

- Joonas Puuppo

”Oli lystiä huomata, että Naagaan on kirjoittanut jos jokunen nykyrunoilija ja kirjallisuuden laitoksen tutkija J Arvokkaaseen jatkumoon kuulutaan!”

- Tuomas Taskinen

”Kristiina Poutiaisen kirjoittama Tomi Kontio -haastattelu, Melankolinen taivaanrannanmaalari, (2004, s. 21) herätti mielenkiintoni jo pelkän otsikkonsa perusteella. Melankolisena taivaanrannanmaalarina halusin lukea lisää toisesta samankaltaisesta. Haastattelu on lyhyt. Silti se antaa paljon. Sain hymyillä, sain samastua. Runoilija Kontio jää haastattelun lukemisen jälkeen yhä mysteeriksi. Niin pitää ollakin. Taiteilija paljastaa itseään, mutta sitäkin enemmän piilottaa. Jutun lukemisen jälkeen minun oli pakko etsiä Tomi Kontion runoja käsiini. En ole vielä uskaltanut aloittaa lukemista. Olen vain tuijotellut kirjojen kansia. Ehkä minun täytyy ahmia kaikki hänen runonsa kerralla.”

- Lasse Lindqvist

”Luin 1999 julkaistun Naagan (1/99) ja ensimmäinen asia mitä sanoin itselleni oli, että tästä näkee kirjallisuuden opiskelijoiden jäljen. Pääkirjoituksesta lähtien kaikki aiheet käsittelivät kirjallisuutta. Mihin kohtaan voisi laittaa haluamiensa kirjojen lukemisen opiskelukiireiden keskellä? Mihin työllistyy? Miten laitos ja opiskelijat voisivat toimia paremmin? En tiedä onko se hienoa vai masentavaa huomata käyneensä läpi samoja kysymyksiä omassa elämässä. Otan tämän kuitenkin positiivisena asiana. Emme pähkäile yksin kysymystemme äärellä ja emme ole olleet ensimmäiset jotka näitä kysymyksiä miettivät. Jokainen löytää näihin omat vastauksensa.

Toisena asiana oli mukava huomata paljon mielenkiintoisia juttuja. Yksi kohta varsinkin sai minut pysähtymään. Kyseinen kohta oli Marjaana Männikön tekemästä Leena Kirstinän haastattelusta: ”Humanistisia aloja on usein syytetty siitä, että etteivät ne tuota mitään. Leena Kirstinä hymyilee näin yksioikoiselle näkemykselle. Hänen mukaansa kirjallisuudentutkija ja pörssimeklari tuottavat yhtä paljon: molemmat luovat imaginaarisia, kuvitteellisia arvoja. Pörssimeklari vain sattumalta pystyy muuttamaan omansa rahaksi.”

En olisi uskonut 1999 julkaistun Naagan olevan edelleen ajankohtainen, saati että antaisi minulle jotain mietittävää. En tosin tule koskaan tekemään ampiaispitsaa johon lehti antoi ohjeen ja yritän saada Hectorin ”Lumi teki enkelin eteiseen” laulun päästäni (kiitos siitä Outi Ojan analyysille kyseisen laulun sanoituksesta), mutta kokonaisuutena tämä lukuhetki oli antoisa.”

- Antti Angervo

”Vuoden -87 fuksit ovat esitelleet itsensä omakuvan ja lyhyen kuvauksen avulla (1/1987 s. 14-17). Ehkä idea voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön? Ainakin ihmiset jäävät mieleen näistä kuvauksista: "minä olen matti lahdesta. koko ajan sekava. pidän keitoista." ja "ANNELI KUOPIJOSTA. KALAKUKKOJA IKÄVÄ..."”

- Anniina Nirhamo

Kuva: Anniina Nirhamo

23. luukku

Urho Vyyryläinen, 2015

22. luukku

Joulukukkia

Kukat & kuvat: Niina Kovanen

21. luukku

Joulukuun aikaan Virossa

Teksti & kuvat: Milka Räisänen

Kalamajan puutaloja

Kaksi corpuslaista suuntasi syksyn luentojen päätyttyä muutaman päivän reissulle Suomenlahden toiselle puolelle. Vietimme ensimmäisen yön Tallinnassa ja toisen Tartossa, jonne matkasimme bussilla Tallinnasta 2,5 tuntia. Näin joulun aikaan vanhat kaupungit ovat varsin viehättäviä jouluvaloineen ja -kojuineen, mutta muutamalla lisäaskeleella voi löytää jotain uutta.

Tallinna

F Hoone, Telliskivi 60 A

Telliskivi Loomelinnak on vanhalle teollisuusalueelle rakennettu taide- ja kulttuurikeskus, jonka tiloista löytyy mm. designliikkeitä, studioita, luovia yrityksiä sekä tapahtumatiloja. Kävimme lounaalla F Hoonessa, jossa on boheemia tunnelmaa ja maukasta ruokaa.

Telliskivi

Humana Vintage, Tartu mnt 29

Kansainvälisellä kirppariketju Humanalla on Tallinnassa useampikin liike, mutta kannattaa tsekata tämä vintageen erikoistunut yksilö.

Must Puudel, Müürivahe 20

Vanhankaupungin Must puudel on sympaattinen kahvila-ravintola-baari, jonka ruokalistalta löytyy useita kasvisvaihtoehtoja.

Tallinnan kattojen yllä

Taidemuseo Kumu, Valge 1

Viron suurin kuvataiteen museo Kumu sijaitsee hienostuneella Kadriorgin puistoalueella muutaman kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Pysyvä näyttely koostuu kattavasta kokoelmasta virolaista taidetta, vaihtuvissa näyttelyissä panostetaan kansainvälisyyteen. Nähtävää riittää, joten priorisointi on paikallaan.

Tartto

Iltakävelyllä Supilinnassa

Werner, Ülikooli 11

Perinteinen kahvilakonditoria kantismummoineen ja valtavine kakkuvitriineineen. Tarjolla myös lounasta.

Barlova, Tähe 29

Yövyimme Tartossa coachsurfingin kautta kauniilla Karlova-puutaloalueella. Majoittajamme vinkkasi, että parin korttelin päähän on avattu vastikään uusi tunnelmallinen kuppila Barlova. Paikka oli selvästi opiskelijaväen suosiossa ja olimme aistivinamme Vakiopaine-viboja. Jostakin syystä sitä huomaa usein reissussa etsivänsä sitä, mistä eniten pitää omassa kotikaupungissaan.

Tartun vanhankaupungin aukio

Matkakumppani Anna

20. luukku

"Jouluhuuto"

vesivärityö: Niina Maaskola

19. luukku

Vastarannan valot

Vastarannan valot ajavat minut unohduksiin,

maalaavat yli silmieni prisman,

kaltaisuuteensa imevät.

Siellä, missä lämmin ja kylmä sekoittuvat

minä elän

kirjoittaen taidetta, sekoittaen siinä ajat jo eletyt

ja puristaen niiden mehusta

värejä,

joiden loisteelle jopa tähdet kumartavat.

Hetki hajoaa kristallisateeksi päälleni

ja astuessani ulos,

kauas

illan kylmyyteen,

samettisten sulojen soljuvuus mieleni sekoittaa

kutsuen luokseen,

tarjoten haurasta huumettaan,

vangiten.

Helmeilevänä,

kaukaisena kuvajaisena

siirtyy lauluni harmoniasta

haikeuteen.

Todellisuus ilmenee symmetrisinä siluetteina,

ajatuksina katoavaista koskettavina.

Se etsii ulospääsyä,

harhaillen

suuressa unessa,

jopa tämän ajan ylittävässä.

Silmieni liike

osana satiiniin kiedottua aikaa

onton ruumiini pölyttää.

Maistan tuhkan hopealautasella

ja pakenen

tilaisuuksiin

unohduksessaan yltäkylläisiin,

iltoihin elettyihin,

yhä odottaviin.

Harveneva hiljaisuus tuntojani hyväilee,

elävöi edessäni.

Mieleni värittää sokea salaisuus

vailla ulospääsyä ikuisesta tanssistaan,

säikeiden silmukoista,

vastarannan valoista.

Urho Vyyryläinen, 2015

18. luukku

PAK(K)O

maailmassa

Maa ilmassa

ilmamassa

avaruudessa

kotipesästä

pakko eksyä

ilmakehästä

mihin hyvänsä

aurinkokunnassa

matkakohteita

yksi valitaan

mennään ja

k a d o t a a n

Joonas Puuppo

17. luukku

"Noaidi"

maalaus (sekatek.): Melissa Holm

16. luukku

"Lumikuningatar"

grafiikka: Mia Mickels

15. luukku

Jouluruno

sinistä hämärää

äiti polttaa keittiössä kynttilää

ulkona oksat ruskeat päällä valkoinen kuorrutus

kuin piparkakkuja

yritän askarrella joulun

pakotan kaikki kuuntelemaan evankeliumin

laulan samaa laulua koko päivän

opin sen koulun kuorossa

eikä se kiinnosta ketään

silti tänä vuonnakin

jokainen saa mantelin

Teksti & kuvat: Anniina Nirhamo

14. luukku

Minihaastattelussa kirjailija Eeva Rohas

Lasse Lindqvist

1) Miten vietät joulua, kirjailija Eeva Rohas?

Syön rommikakkua. En syö kinkkua. Louis Armstrong laulaa läpi pyhien ”I’m dreaming of a white Christmas” ja minä hänen mukanaan. Kerron pojalleni satuja tontuista.

2) Kirjailijana olet epäilemättä myös suuri lukemisen ystävä. Suosittele jotain kirjaa, josta pidit, mutta joka ei ole mielestäsi saanut ansaitsemaansa huomiota.  

Kaunokirjallisuuden puolelta (tänä vuonna julkaistuista) tulee mieleen esimerkiksi Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua, joka kaikessa absurdiudessaan vaati keskittymistä ja haastoi pohtimaan merkitystä – sanan kaikissa merkityksissä. Tätä kirjaa on myös kansiin katsominen – kiitos Markus Pyörälän.  (Kirjan osakseen saaman huomion määrän voi todeta haastattelun jälkeen kasvaneen Savonia-palkintoehdokkuuden myötä.)

3) Sinulta on tulossa uusi romaani. Kerro lyhyesti, miksi meidän köyhien taideaineiden opiskelijoiden tulisi rynnätä sankoin joukoin kirjakauppaan tai varata teos kirjaston varauspalvelusta? Mitä kirja käsittelee?

Tekeillä oleva romaanini on nimeltään Raivo. Kuten Syvässä päässä (Otava 2012) tässäkin jäljitteleminen on keskeinen teema, mutta se ilmenee edeltäjäänsä vahvemmin immateriaalisissa kehyksissä. Ihminen liikuttaa toista ihmistä esimerkillään, kutsuu samankaltaisuuteen. Tämä on kiinnostava kysymys sosiaalisen elämän ymmärtämisen kannalta ja siksi haluan tutkia sitä, myös kaunokirjallisissa teksteissäni. Toivottavasti Raivo, valmistuttuaan, kuitenkin liikuttaa lukijaansa myös muista syistä – tarinan ja kielen vuoksi esimerkiksi.

Kuva: Jouni Harala

13. luukku

sarjakuva: Mari Aarnipelto

12. luukku

Teksti & kuvat: Suvi Poni

"Tänä viikonloppuna sattuu ja tapahtuu Jyväskylässä. Vakiopaineen joulumyyjäisissä kannattaa piipahtaa ostoksilla tai juomassa kaljaa, Jyväskylän taidemuseo Holvin Jouluisessa taidebasaarissa voi shoppailla vähän kultuuria seinilleen ja Suomen käsityön museon Käsityöläisten joulutorilla voi pimahtaa totaalisesti naama täynnä torttua. Tortusta tulikin mieleen, että kässämuseon joulutorikahviosta löytää minun tekemiäni herkkuja. Leipomukseni ovat vegaanisia ja gluteenittomia, ja ken mistään mitään tietää niin tietää ainakin sen, että leipomukseni ovat herkullisia. Saan jatkuvasti kyselyitä resepteistäni, joten olkaapas hyviä rakkaat Naagan joulukalenterin 12. luukun avaajat: Ponin suppisruudut ja Ponin omppupomppu."

Ponin suppisruudut

(Määrät on laskettu uunipeltiin. Puolita mitat, jos teet pyöreään piirakkavuokaan.)

"”Sun sienipiirakka on hyväää”, joku ilmeisen älykäs yksilö sanoi ja kaapin perukalle unohtuneille suppilovahveroille löytyi tarkoitus. Ihan varmasti metsissä puskee vielä suppiksia, joten turha marista kun sieniresepti tulee joulukuussa. Tää on tätä nykypäivää kuulkaas!"

Raaka-aineet

Pohja

4 dl kaurajauhoja

2,5 dl maissijauhoja

2 tl leivinjauhetta

200 g laktoositonta margariinia (Sininen 70 % Keiju)

0,50 dl kauramaitoa (Oatly)

Täyte

Sinistä 70 % Keijua paistamiseen

2 isoa sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 l tuoreita suppilovahveroita

2 punaista paprikaa

1 tl rouhittua mustapippuria

2 tl savuista paprikamaustetta

suolaa

200 g Violife pizzajuustoa (vegaaninen kasvirasvavalmiste)

Neste

4 dl kaurakermaa (Plant)

2 dl kauramaitoa

2 dl maissijauhoja

suolaa

Ohje

1. Pohja: Sulata rasva pehmeäksi mikrossa, lisää kaurajauho, maissijauho ja leivinjauhe. Sekoita ja lisää kauramaito. Valmis taikina lähtee helposti irti käsistä. Jauhoja vaan lisää, jos on tahmeeta. Levitä pohja tasaisesti leivinpaperilla vuoratun korkeareunaisen uunipellin päälle. Laita uunipelti jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

2. Täyte: Silppua sipuli pieneksi ja kuullota Keijussa pehmeäksi. Lisää murskattu valkosipuli, hieman pienityt suppilovahverot ja pieniksi kuutioiksi pilkottu paprika. Lisää mausteet, eli rouhittua mustapippuria, savuista paprikamaustetta ja suolaa oman maun mukaan. Paista kunnes sienien neste on haihtunut. Muista käännellä usein, ettei seos pala kiinni pannuun.

Raasta vegaaninen juusto, eli vuusto, karkeaksi raasteeksi.

Vatkaa kauramaito, kaurakerma ja maissijauho yhteen. Lisää vähän suolaa.

3. Kokoaminen: Ota uunipelti jääkaapista. Levitä sieniseos tasaisesti päälle. Ripottele vuustoraaste ja lopuksi kaada kaurainen neste piirakan päälle.

4. Paistaminen : Paista piirakka 225-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.

5. Nauttiminen: Nautitaan hyvässä seurassa omavalintaisen juoman kera muistellen metsäretkiä.

Ponin omppupomppu

(Määrät on laskettu uunipeltiin. Puolita mitat, jos teet pyöreään piirakkavuokaan.)

"Kuten kaikki reseptit, tämäkään ei ole ihan oma keksimäni. Reseptiin sain innoitusta Dinan keittiö -blogista, joka oli saanut inspiksen jostain muusta blogista. On se jännää! Varmaan jonkun sitkauksen tai sutkauksen tekisin eri tavalla kuin tuli tehtyä, mutta tehty mikä tehty, joten täältä pesee ja ehkä vielä luntakin saadaan."

Raaka-aineet

Pohja

400 g laktoositonta margariinia (Sininen 70 % Keiju)

3 dl fariinisokeria

1 l kaurajauhoja

2 dl maissijauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

2 dl soijajogurttia (Rainbow)

Täyte

8 omenaa

2 rkl ruokosokeria

2 tl kanelia

2 rkl siirappia

Tarjoiluun

Oatlyn vaniljakastiketta tai Oatlyn vaniljakaurajäätelöä

Ohje

1. Pohja: Sulata margariini mikrossa. Lisää joukkoon fariinisokeri ja anna sulaa yhteen hetken aikaa. Lisää kaurajauho, maissijauho, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Ota kaksi desilitraa taikinaa syrjään odottelemaan. Lisää jäljelle jääneeseen taikinaan soijajogurtti. Levitä pohjan taikina lusikalla leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin.

2. Täyte: Pese ja kuivaa omenat. Pilko omenat ohuiksi siivuiksi (noin 16 palaa yhdestä omenasta) ja poista siemenkodat. Asettele omenasiivut haluamallasi esteettisellä tavalla pohjan päälle. Ripottele omppujen päälle ruokosokeria, kanelia ja kaatele päälle vähän siirappia. Lopuksi yritä murustaa päälle sivuun laittamaasi taikinaa (Lue: sotke sormet ja hiuksesi tahnaan ja levitä sitä jotenkin kädestä irti ravistamalla piirakan päälle).

Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Tarjoile Oatlyn kaurapohjaisen vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera. Kahvikin sopii kyytipojaksi ja sellainen pöljä hymy, kun tuli tehtyä jotain näin hyvää.

Kissani Bambi halusi vielä lisätä tähän loppuun, että: uhqpshq.

Rakkaudella Poni