torstai 25. elokuuta 2016

Corpuksen hallitus esittäytyy, osa 6


Aino Levaniemi – rahastonhoitaja, hallituksen jäsen



Jos mietit kuka vartioi Corpuksen rahoja, niin älä mieti enää. Rahastonhoitaja Aino Levaniemi katsoo ainejärjestön rahojen perään ja raportoi, missä mennään rahojen suhteen. Pääperiaatteessa Aino toivoo ettei ryssi hommaansa kovin pahasti ja yrittää tehdä pestiinsä liittyvät asiat mahdollisimman selvästi.

Kysyessäni, millainen ihminen Aino on, sain vastaukseksi, että hän on liian mystinen ihminen kertoakseen itsestään mitään. Sain kuitenkin selville, että Aino opiskelee taidekasvatusta ja hän on ensimmäistä vuotta hallituksessa, mutta hän oli taidekasvatuksen oppiainevastaavana ja oli auttamassa tapahtumien järjestämisessä edeltävänä vuonna. Lisäksi sain selville, että Aino pitää itseään laiskana opiskelijana, joka ottaa liikaa kursseja ja suorittaa niistä osan, mutta ne kurssit mitä hän suorittaa, hän suorittaa hyvin. En tiedä, voiko enää tuossa tapauksessa nimittää itseään laiskaksi, mutta kuka minä olen sanomaan mitään tähän asiaan.

Ainoa ei pelota opiskelujen jälkeinen elämä. Hän kertoi keskustellessamme opiskelusta yleisesti, että vaikkei joku ole vielä löytänyt sitä, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä, niin tulee panostaa siihen, mikä kiinnostaa. Kenties tästä syystä Aino on lukenut hieman kirjallisuuden opintoja ja lukee psykologiaa sivuaineenaan.

Mikäli muuten joku haluaa järjestää Corpuksessa vallankumouksen, niin Aino nappasi itselleen propagandaministerin pestin. Tämä kommentti kertoo jo sen, että meillä oli hyvin hauska haastattelu.


Ainon loppukaneetti:

”Hei fuksi ja tervetuloa Taikuun ja Corpukseen! Älä säikähdä, jos vähän eksyttää, se kuuluu asiaan. Minä pyörin edelleen pöpelikössä tietä tunnustellen ja hyvät on maisemat. Kannattaa tarttua niihin asioihin, mitkä kiinnostavat, meidän alallamme on erityisen paljon vapautta luoda omanlaisia polkuja. Suosittelen myös lähtemään rohkeasti mukaan ainejärjestötoimintaan. Meidän ainejärjestömme on vähän sellainen omituisten otusten kerho täynnä omaperäistä ja aktiivista porukkaa. Joukkoon on helppo solahtaa ja uusille ideoille ollaan aina avoimia. Jos et heti aivan aktiiviksi uskalla niin juhlissa ja muissa tapahtumissa kannattaa ainakin pyörähdellä katselemassa naamoja. Sitä voi halutessaan kutsua vaikka verkostoitumiseksi. Kehotan myös luentojen välissä varaamaan aikaa tyhjän jauhamiselle ystävien kanssa kahvikupposen äärellä, se kehittää ajattelua. (Tai näin ainakin väitän.) Minut esimerkiksi löytää usein kehittämästä itseäni ravintola Ylä-Ruthilta. Joskus sylissäni oleva kirja tai läppäri hämää luulemaan, että opiskelen, mutta kyse on vain ovelasta teeskentelystä. Saa siis tulla häiriköimään, jos on asiaa ja vaikkei olisikaan!”



Riikka Kataja – kansainvälisyysvastaava




Riikka Kataja on alunperin Sysmästä ja opiskeli hevosalaa ennen yliopistoon tuloa. Haastattelun alussa huomasin jo heti hämäläisen ominaisuuden vastata kysymyksiin hyvin lyhyesti ja napakasti, mikä teki haastattelusta nopeatempoisen. Riikka on yksi ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka ryhtyivät Corpuksen toimintaan mukaan heti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Kansainvälisyysvastaavana Riikka istuu kokouksissa ja tiedottaa vaihto-oppilaita, ja tulevana syksynä Riikkalla on tavoitteena tutustua heihin ja saada heitä mukaan Corpuksen tapahtumiin.

Mikä on sinulle tärkeää?
“Perhe, kaverit. Olla tyytyväinen elämään. Mitä sitä turhia jaaritella.”

Corpus on Riikasta pieni ja rento ainejärjestö. Tästä esimerkkinä on se, että periaatteessa vastaava pystyy määrittelemään, kuinka paljon hän tekee asioita. Tämä tuo tekemiseen vapautta, mutta samalla tuo siihen vastuuta. Riikka kommentoi kaikkien olleen mukavia ja ainejärjestöllä on ollut mukavasti tapahtumia. Corpuksen ympäristötietoisuus ja siihen liittyvät asiat tulivat Riikalle mielenkiintoisena yllätyksenä. Hän kommentoi, ettei itse ole miettinyt ympäristöasioita niin paljon, mutta hyvä että muut miettivät.

Riikka sanoo itseään saamattomaksi opiskelijaksi joka on huono aloittamaan, mutta hyvä lopettamaan. Lopussa hän saa kuitenkin jotain aina aikaiseksi. Riikka vielä kuulostelee, katselee ja opettelee asioita, joten hän ei vielä osannut sanoa, mitä toisi pestiinsä. Yliopistoelämässä on omat juttunsa, joten on hyvä ottaa aikansa ja katsoa, mitä kaikkea tulee eteen.



Teksti: Antti Angervo

tiistai 23. elokuuta 2016

Corpuksen hallitus esittäytyy, osa 5


Anna Pulkkinen – kahvitusvastaava, hallituksen jäsen



Savosta alun perin kotoisin oleva Anna opiskelee kirjallisuuden opettajalinjalla. Hän on ensimmäistä vuotta hallituksessa ja järjestää aktiivisesti kahvituksia Kultavatkaimen vastaavana Aino Nurmesjärven ja Eeva Halkosaaren kanssa. Kahvila Kultavatkain on Corpuksen ainejärjestökahvila, joka kerää leipomisesta ja kahvituksen järjestämisestä pitävät ihmiset kokoon ja järjestää erilaisia kahvituksia (esimerkiksi konferensseihin, museoiden tapahtumiin jne.). Kahvitukset ovat keskeinen Corpuksen tavoista kerätä rahaa, joten Kultavatkain on tärkeä osa ainejärjestön toimintaa.

Anna yllättyi positiivisesti siitä, että puheenjohtajaksi valittiin fuksi. Valinta kertoo siitä, että Corpus on helposti lähestyttävä ainejärjestö. Anna kommentoi, että on hienoa saada uutta verta toimintaan mukaan ja sitä kautta uusia näkökulmia. Corpuksessa on ekstroverttejä ja introverttejä, ja ihmisiä ei vaadita osallistumaan kaikkeen, mutta tarjolla on paljon monenlaista toimintaa, kuten kerhoja ja asioiden kantaanottamista, niille jotka haluavat osallistua tekemiseen.

Taikun ja musiikin laitoksen yhdistyminen oli kysymys, mikä jäi mietityttämään Annaa. Hän näkee yhdistymisen vääjäämättömänä, mutta yhdistyminen herättää kysymyksiä kuten, miten kaikki asiat hoidetaan, miten opinnot järjestetään ja supistetaanko jostakin oppiaineesta jotain pois. Voiko esimerkiksi opiskella tulevaisuudessa jotain musiikin ainetta osana opintoja? Yhdistymisen käytännön asiat näkyvät vasta myöhemmin, joten nyt vaan pitää odottaa lisäinformaatiota aiheesta.

Kysyessäni mitä kaikkea Anna meinasi tuoda pestiinsä, niin hän mainitsee uusien astioiden lisäämisen Kultavatkaimelle ja ainejärjestökahvilan näkyvyyden nostamista somessa. Näkyvyyden laajentamisen lisäksi Anna kommentoi, että nostettua näkyvyyttä tulisi osata hyödyntää saamalla uusia ihmisiä toimintaan mukaan. Kultavatkaimen kautta voi testailla erilaisia reseptejä, päästä kokkailemaan ja osallistumaan tapahtumiin. Anna muistuttaa, etteivät ainejärjestökahvilan jäsenet ole ammattilaisia ja mukaan lähtemiseen on siis matala kynnys. Jos haluat mukaan kultavatkaimen toimintaan tai kultavatkaimen järjestämään kahvituksia, niin laita viestiä kahvilakultavatkain@gmail.com osoitteeseen.

Anna sanoi keskustelun aikana hyvän asian opiskeluun liittyen, minkä jokainen voi pitää mielessä. Vaikka joku (kuten Anna) on päämäärätietoinen ja motivoitunut, niin opiskelu on muutakin kuin työelämään valmistautumista. Omat kiinnostukset ovat tärkeitä ja kannattaa ottaa kaikki hyöty yliopiston tarjoamasta tarjonnasta.


Annan loppukaneetti:
”Syksy saa ja Seminaarinmäki on kauneimmillaan! Intoa ja iloa uuteen elämänvaiheeseesi, fuksi!”



Johanna Jauho – graafinen vastaava



Johanna Jauho, toinen Corpuksen kahdesta graafisesta vastaavasta, vastaa kuvituksesta eli tuottaa ainejärjestön käyttämän kuvituksen. Esimerkkinä hänen työstään on Corpuksen sivuilla oleva pöllö-banneri sekä 2016 alkuvuodesta julkaistun Naagan kuvitukset. Johanna on museologian maisteriopiskelija ja ensimmäistä vuottaan ainejärjestön toiminnassa mukana.

Voin sanoa, että tämän haastattelun yhteydessä kuulin mielenkiintoisimman ja kuvaavimman kuvauksen henkilöstä, mitä olen koskaan kuullut. Joku on näes kommentoinut Johannalle hänen kävelevän neljässä dimensiossa yhtä aikaa. Tämä on yksi niistä kuvauksista, joka saa sellaisen “häh” olon, mutta Johannan kanssa keskustellessani aloin ymmärtää tätä kuvausta. Johanna kuvailu itsestään avaa tätä kuvausta, sillä hän sanoo itseään kaoottiseksi ja koiranpennuksi, joka innostuu monesta eri asiasta tehden samaan aikaan jotain kolmatta asiaa. Johannan sosiaalisuus ja kovaäänisyys ovat tulleet hyödyksi hänen ollessa museo-oppaana, ja haastatteluhetkellä hän olikin Kansallismuseolla töissä.

Liikunta on Johannalle tärkeää ja opiskelujen aikana hän kertoi päässeensä vain neljä kertaa salille viikossa. Liikunnan lisäksi taide on Johannalle tärkeää, hän opiskeli kandinsa Englannissa ja on koulutukseltaan kuvataiteilija ja restauroinnin artenomi. Tässä vaiheessa keskustelua sain “mitä minä teen elämälläni” fiiliksen keskustellessani oikeasti aikaansaavan henkilön kanssa. Johannan mainittua olevansa esseiden palautuksien suhteen viime kädessä -tekijä ja kertoessa, kuinka deadlinet paukkuu, tunsin pientä helpotusta ahdistukseeni ja tunsin yhteenkuuluvuuden tunnetta painiessani ajoittain saman ongelman kanssa.

Corpuksesta keskustellessa Johanna kertoi huomanneensa hallituksessa olevan eläväistä väkeä. Ainejärjestön tapahtumien järjestäminen näkyy vahvasti ja niillä pystyy herättämään huomiota. Lisäksi Johanna huomasi, että ainejärjestö koostuu oikeasti osaavasta väkeä. Ei olla ns. kädettömiä vaan osataan käytännön asioita.


Johanna tavoitteena on painostaa ainejärjestön visuaaliseen ilmeeseen ja korostaa sen tärkeyttä. Kuvituksilla pystyy luomaan oman tarinan ja ne tuovat kaikkeen vaikutelman hyvin mietitystä toteutuksesta. 


Teksti: Antti Angervo