12. luukku

Avokadot

Muistan ekan joulun kun joulupukki ei ollut joulupukki

Muistan ekan joulun kun olin joulupukki

Muistan ekan kesän kaupungissa

Muistan mummin ja papan pakastimesta löytyneen marjoja

mutta ensisuudelman maistuneen niistä huolimatta vaniljajäätelöltä

            Huulten kosteus oli yllätys,

            mutta tahmeudessa oli jotain tuttua

Ähtärissä katsoin karhuja

niin kauan että perheen yhteinen aika loppui kesken

jäätelö suli käteen

Vuoden päästä opin kirjasta että

            Mustan aukon keskipisteen lämpötilaa mitataan Kelvinin miljardisosissa

            mustan aukon lähellä aika hidastuu ja keskipisteessä se pysähtyy

Täydellinen paikka vaniljajäätelölle ja karhujen katselulle, ajattelin

Kosmoksen kuvitellussa kylmyydessä oli samaa kauneutta

Kun vaniljaisen tahmeuden yläpuolella välähdelleissä vihreissä silmissä

Ensimmäisen kerran olin varma lempiväristä

            Kun kuvittelin kauppareissulla polkupyöräni taistelutiikeriksi

Ostin ensimmäisillä viikkorahoillani pelkkää voita

ja söin paavo pesusienen edessä pelkkää voita

ja tajusin että on ihanaa syödä pelkkää voita

ja ajattelin että voispa aina syödä pelkkää voita

ja säikähdin kun äiti huusi sähän syöt pelkkää voita

ja kertoi kalorien lukumääristä

Äiti on matemaatikko, kertoi kerran iltasadun yksinäisistä alkuluvuista

Isä on koodari, opetti mut muodostamaan ajatuksista algoritmeja

mä tein laskimella ohjelman

joka näytti pyydetyn määrän alkulukuja

ja asetti ne suloisiksi pareiksi

2 3, 5 7, 11 13, 17 19, 23 29, 31 37, 41 43, 47 53

Opettelin alkulukuja ulkoa kun kuulin niiden olevan jakamattomina ja satunnaisina pohjalla

Purin tuntikausia lukuja koodeiksi, koodeja kirjaimiksi, kirjaimia ajatuksiksi

purin jäniksen jäljet morsetukseksi

luminen metsä hoki mun nimeä

samalla sävyllä kuin äiti sen jälkeen

Kun opettaja löysi mut ladulta

tuntikausien harhailun jälkeen

Muistan miltä tuntui kun äiti halasi

Muistan miltä tuntui kun silitin täytettyä karhua

Muistan miltä tuntui kun oksensin karhupuvussa

Muistan ensimmäisen oksennuksen

Muistan ensimmäisen jaffan

Muistan ensimmäisen avokadon:

“Tää maistuu voilta,

mutta on vihreä”

Muistan arkun näyttäneen isolta soittorasialta

jonka sisältä pieni ballerina on löytänyt piilopaikan

eturivissä istui itkevä mies, jonka Elvis-hiuksille oli pakko nauraa

Sijaista myöten koko luokka nauroi

kun asetin Can’t help falling in loven levyraatiin

Nää on muistoja, ei kovin kummoisia, mutta

hohdokkaita kuin alkuluvut

Jäniksenjäljet ja avokadot

Teksti: Eetu Kinnunen