10. luukku

Naagan joulukalenterin kaljatyöryhmä testaa joulu-oluita

 Joulu on kaikenlaisten erilaisten sesonkielintarvikkeiden luvattua aikaa. Tavarantuottajien kannalta asetelma on otollinen, sillä usein elintarvikkeen muuttaminen sesonkielintarvikkeeksi ei vaadi muuta kuin hieman punaista väriä pakkaussuunnitteluun ja mahdollisesti joulu-etuliitteen. Punainen on hallitseva väri myös monien joulu-olusien etiketeissä tai alumiinilieriöiden pinnoitteissa. Työryhmämme otti selvää, onko piirun verran ympärivuotisia bulkkituotteita hintavammista mallasjuomista mihinkään, vai onko kyseessä ns. kusetus.

Ensimmäisenä testivuorossa on Sinebrychoffin Jouluolut – Julöl. Tuotteen kantamuoto, monelle opiskelijalle tuttu Koff, olisi periaatteessa itsessäänkin jo aika jouluinen, punaiseen kun verhoiltu on. Jouluoluen kohdalla etikettiin on kuitenkin taiteiltu klassinen, Juhani ja Liisi –henkinen hummat vetävät rekeä –kuvaelma, joka eittämättä tekee tuotteesta kohtuullisen jouluisen. Tuotteen kerrotaan olevan lähiolut, ja voi kai sitä sellaisenakin pitää: oluen ohrat ovat peräisin Katinalan tilalta Hattulasta, josta on matkaa Sinebrychoffin panimokompleksiin vähimmillään vain 89,9 kilometriä. Tähän kun lisätään nopein reitti tehtaalta Mestarin herkkuun, mistä testiryhmä pullon osti, on lähiolut kulkenut vaivaiset 332,9 kilometriä maksaakseen reilun euron ja tullakseen juoduksi alle kymmenessä minuutissa.

Saivartelu sikseen. Sinebrychoffin jouluoluessa on alkoholia 4,6 %, se on väriltään siirappisen ruskeaa ja siinä on vaahtoa vain vähän. Toinen testiryhmäläisistä koki riemullisen hetken, kun vaahto muodosti lasissa puun muotoisen kuvion. Oluen maussa on liippaus trendikkään haastavaan kitkeryyteen, mutta on todettava, että olut maistuu ja tuoksuu ensisijaisesti kaljaiselta ja onkin luonteeltaan lähinnä helposti dokattavaa sorttia. On syytä muistaa, että tämä olut on valmistettu Keravalla, ja sen kyllä huomaa harjaantumatonkin. Olut sopii ihan hyvin mihin tahansa tilanteeseen, muttei erityisen hyvin mihinkään tilanteeseen.

Toisena testivuoroon otetaan Keravalta katsoen kaukana pohjoisessa, tunturipurojen ja jääkarhujen värittämässä Lahden kaupungissa valmistettu Lapin Kulta Luomu Jouluolut. Tämän tuotteen kanssa markkinointi- ja ulkoasutiimi on leikitellyt perinteisellä jouluestetiikalla ja värittänyt käytännössä koko tölkin punaiseksi. Tulee mieleen se pahuksen Koff. Tätäkö mielleyhtymää he oikeasti lähtivät hakemaan?

Sinebrychoffin Jouluolut – Julölin kanssa saman alkoholipitoisuuden jakava juoma on väriltään kuparinruskeaa, ehkä jopa punertavaa. Vaahtoakin ihan on. Kaljalta haisee tämäkin, mutta mukana on myös maanläheisyyttä ja makeaa luumuisuutta. Suutuntuma on kepeä ja rapea, mutta eräs testiryhmän jäsenistä havaitsee myös ”metallisen meiningin”, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Toinen anonyymi testiryhmäläinen luonnehtii olutta pirskahtelevan leipäiseksi. Kovin vaikeaselkoinen kommentti sekin. Lapin Kulta Luomu Jouluolut voisi sopia iltapäiväkaljaksi. Koko testiryhmä antoi tunnustusta oluen luonnonmukaiselle tuotantotavalle.

Kolmanneksi vuorossa on ”Ho ho ho from Iisalmi”, eli Olvi Xmas IPA. Punapipoisten pyöräilevien partasuiden suosima India Pale Ale –ilmiö on jo niin banaalistunut, että seuraava trendi lienee Pirkka IPAn ironinen juominen. Tavallaan Olvin joulu-IPA on merkki juuri tästä banaalistumisprosessista. Tuote on väriltään simanruskeaa, ja mukana on häivähdys pihkaa. Vaahtoa on reilusti enemmän kuin tämän testin verrokeissa. Haju on joulukuusinen, pihkainen ja suopursuinen. Metsäistä tunnelmaa korostaa tölkin vihreä värimaailma. Tuote on tähänastisista alkoholisin, väkevyyttä on huimat 4,7 %. Himppusen vetinen mutta hellästi potkivan katkera olut menee kitalakeen, takertuu sinne ja katoaa. Suutuntuma on hitusen vetinen. Kaikkineen pohjoissavolainen joulu-Ipa on hauska idea, ja tuotteesta saisi mainion kulutusbissen, jos olisi joulu ainainen ja enemmän rahaa pankkitilillä.

Neljäntenä testissä on niin ikään iisalmelainen Olvi Jouluolut. Tällä tuotteella on selvästi eri kohderyhmä kuin IPA-versiolla, koska ulkoasua mietittäessä on päädytty perinteiseen estetiikkaan: punainen väri ja hanget korkeat nietokset.Väriltään olut on punertavan ruskeaa, ja ”vaahtoakin on”. Hajussa on hedelmäisyyttä. Maussa on suloista kirpakkuutta ja aavistus paahteista kahvisuutta. Ihan kaljalta maistuu. Suutuntuma on tosin laihanläntä. Yleisvaikutelmaltaan Olvi Jouluolut on kotikaljamainen ja ihan hyvä. Tölkissä lukee ”tumma”, ja se on kai jonkinlainen totuuskin, mutta kyllä tämä on tosi vaaleaa ollakseen tummaa. Mutta niin. Mieluummin tätä juo kuin turpiinsa ottaa. Alkoholiakin on mukavat 4,7 %.

Testiryhmän mielestä paras jouluolut on Malmgård Jouluolut (4,5 %). Se juotiin pois kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa, eikä sitä jaksettu sen kiihkeämmin analysoida. Olisiko se siis tavoittanut jotain olennaista joulusta?

Teksti: Iikka Salmela