Pieni valkoinen
ystäväni
Pitkin pimeää katua
demoni istuu
hartioilla, raskaana, korviin kuiskivana
Näen sinut katulampun
valossa
olet keveä, vapaa
kahleista, enkelinvärinen
pieni ja haavoittuva
lentoratasi
unien hellä hetki
Muut eivät näe
heillä on kiire
minä maltan katsoa
tanssiaskeltasi
tuulessa
sinä karkotat painon
hartioiltani
Näen sinussa jotain
kadottamaani
lapsuuteni viatonta
En anna sinun pudota,
liiskautua kengän alle
olet osa minua
ja tulet olemaan
pudotessasi kielelleni
Lapsuuteni joulu
sinä elät yhä minussa
hymyssäni,
joulumielessäni
joka leijaili luokseni
valkeana, ainutlaatuisena
Lasse Lindqvist
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti