14. luukku

Valkeaa, kylmää, harson ohutta havinaa,

alas leijailevaa pehmeää,

kun se ensimmäistä kertaa putoaa,

puhtaana peittona maalle laveaan,

äänetöntä, sitä odottaa aina.

Lunta.

Teksti & kuva: Mia Mickels