Kaikki kirjoittamani novellit voittivat Portin novellikilpailun ja tulivat julkaistuksi Portti-lehdessä enkä vielä ollut kypsä kirjoittamaan romaania, koska opettelin kirjoittamaan novellejakin vasta päälle kaksikymppisenä. Siihen saakka olin turhautunut sähkökitaran parissa yrittäen tehdä jonkinlaista punkahtavaa goottirockia parhaimmillaankin autotallitasolle jääneiden ”bändien” merkeissä. Lopulta joku ehdotti että novellit voisi julkaista kokoelmanakin. Isot kustantamot torjuivat, ja Liken myöntävä vastaus saapui liian myöhään, novellit olivat jo ehtineet päätyä Portti-kirjojen pokkarisarjaan.
3. Miten syntyi idea kirjoittaa Harjukaupungin salakäytävät -romaaniin kaksi toisistaan eroavaa loppua? Oliko tarkoituksena, että romaanin kokonaistulkinta muuttuisi radikaalisti riippuen siitä, kumman lopun lukija saa käsiinsä? Syntyikö toinen loppu kuin itsestään kirjoittamisen aikana?
Ajatus syntyi siinä vaiheessa, kun minulla oli kaksi loppupuolen kohtausta, jotka kumpikin johtivat erilaiseen loppuratkaisuun. Aloin leikkiä ajatuksella, että Lumikko-romaanin kirjarutto iskisi Harjukaupunkiin ja kirjasta lähtisi markkinoille kaksi erilaista versiota. Heitin ajatuksen ilmaan blogissa ja kustantaja otti yhteyttä: ”Tehdään niin.” Toinen vaihtoehto olisi ollut sulauttaa erilaiset loput yhteen niin että toinen olisi ollut unta tai kuvitelmaa ja toinen totta ja jättää lukija pohtimaan, kumpi olikaan kumpaa. Mielestäni näin oli parempi: lukija saa selkeän lopun, joku toinen lukija vain saattaa saada toisenlaisen selkeän lopun.
4. Miten tarkkaan ylipäätään suunnittelet romaanikäsikirjoituksiasi ennen varsinaiseen kirjoitusurakkaan ryhtymistä? Entä kuinka tarkasti yleensä noudatat etukäteissuunnitelmaa, vai alkaako tarina kehittyä kuin itsestään yllättäviin suuntiin?
Hyvin tarkkaan. Ja sitten kirjoitan jotain aivan muuta. Yhden romaanin kirjoittamisen aikana kirjoitan matkan varrella varmaan satoja synopsiksia, jotka vähän aikaa toteutuvat kunnes tarina lähtee taas eri suuntaan kuin oli tarkoitus. En pidä liian tarkasta etukäteissuunnittelusta minkään asian suhteen, on hauskempaa antaa asioiden edetä omalla painollaan sinne, minne ne ovat mennäkseen ja yllättää itsensä. Silloin lukijakin todennäköisemmin yllättyy.
Tosin jokainen itseni yllättänyt käänne tietysti tarkoittaa palaamista aiempaan tekstiin ja käänteen pohjustamista juonen aiemmissa vaiheissa, joten tämä kirjoitusvaiheen tempoilu ei välttämättä näy lopullisessa tekstissä ihan niin jyrkkinä suunnanvaihdoksina kuin voisi luulla.
5. Haluatko tarkoituksella piilottaa teksteihisi toistuvia symboleja, joiden tulkitsemisen ja ymmärtämisen kautta kertomustesi tulkinta muuttuu lukijalle haastavammaksi mutta kiehtovammaksi?
Elän symboliikasta. Tarinani kumpuavat pitkälti unistani, ja alitajuntahan viljelee symbolistisia asetelmia jotakuinkin maanisesti.
6. Oletko pahoillasi tai ärsyyntynyt, jos huomaat, että lukijat eivät ymmärrä kertomustesi syvempää tasoa, vaan lukevat hengentuotoksiasi kiinnittämättä huomiota symboleihin, aikamuotojen vaihdoksiin ja muihin pieniin mutta merkitseviin seikkoihin?
Vain silloin kun ammattikriitikko sortuu huolimattomaan lukemiseen ja kritisoi kirjaa jonkin sellaisen puuttumisesta minkä huolellinen lukija kirjasta kyllä löytäisi - esimerkiksi Lumikossa lukijalle annetaan kyllä kaikki tarvittavat tiedot, jotta Laura Lumikon arvoituksen voi ymmärtää. Monikaan ei niitä löytänyt, mutta se on toisaalta oma vikani, mitäs kirjoitin liian vaikeasti. Voin kyllä tunnustaa, että mielestäni hyvä kirja ei koskaan tarjoa kaikkia merkityksiään hopeatarjottimella heti ensimmäisellä lukukerralla, ei edes kokeneelle lukijalle. Hyvä kirja viihdyttää pinnallisempaakin lukijaa mutta tarjoaa samalla edistyneemmille lukijoille piilotettuja merkityksiä ikään kuin palkinnoksi vaivannäöstä. Tietysti tavoitteenani on kirjoittaa hyviä kirjoja.
7. Harjukaupungin salakäytävät käsitteli Jyväskylää M-hiukkaspitoisena salakäytäväkaupunkina ja sisälsi johdatusta cinemaattiseen eli elokuvalliseen elämäntapaan. Mikä on kirjailija Jääskeläiselle se elokuvataiteen hienoin yksittäinen elokuva, jonka haluaisit kaikkien ihmisten näkevän? Entä kuka olisi se elokuvaohjaaja, jonka nimeä haluaisit nostaa paremmin ihmisten tietoisuuteen?
Elokuvataiteen pyhä nelikko voisi olla vaikkapa Truffautin Jules ja Jim, Wong Kar-Wain 2046, Ching Siu-tungin The Chinese Ghost Story ja Fellinin 8½. En osaa nostaa yhtäkään näistä muiden kolmen yläpuolelle. Yleensäkin olisi tietysti hienoa, jos ihmiset osaisivat katsoa myös näiden vanhempien klassikko-ohjaajien töitä, eivätkä tyhmentäisi itseään Putouksen tai tosi-tv:n kaltaisella viihdepaskalla niin, että mieli vain ei hahmota oikean elokuvan hienoutta kun sellainen vastaan tulee.
Tosin tunnustan, että elokuvien ohella tietyt tv-sarjat ovat minulle se juttu. Sellaiset kuin esimerkiksi Buffy vampyyrintappaja, Spartacus, Battlestar Galactica, Doctor Who ja Boardwalk Empire. Erityisesti minisarjat ovat kerronnaltaan lähempänä romaania kuin elokuva, ja Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanistanihan on tekeillä minisarja, joka voi toteutua tai olla toteutumattakin, nämä asiat ovat aina epävarmoja loppumetreille saakka. Sarjan käsikirjoitusta on laatimassa Johanna Sinisalo ja jos kuvauksiin asti päästään, sen ohjaa palkittu ja ylistetty Saara Cantell.
8. Kävin Harjukaupungin salakäytäviin pohjautuvalla kävelykierroksella, jonka opas kertoi ideastaan järjestää romaaniin pohjautuva elokuvakerho teoksessa mainituista klassikkoelokuvista. Miltä idea kuulostaa?
Varsin hyvältä. Klassikkoelokuvien katsominen kasvattaa sielua.
9. Mikä on itsellesi kaikkein rakkain ja merkityksellisin paikka Jyväskylässä? Oletko itse viettänyt lapsuutesi Jyväskylän maisemissa, kuten Harjukaupungin salakäytävissä seikkaileva Tourulan viisikko?
Asuin Jyväskylässä 5-vuotiaaksi saakka, 10-vuotiaana muutin Joensuusta Korpilahdelle, joka nykyään on osa Jyväskylää mutta joka tuolloin oli maailmankaikkeuden viheliäisin tuppukylä, ja opiskelijaksi muutin taas Jyväskylän alueelle. Lapsena viihdyin Puistokadun alueella, hautausmaalla ja Tourujoen tuntumassa; jonkin verran myös Lounaispuistossa. Aika outoja seikkailuja koin silloisten kavereiden kanssa. Huonompi juttu oli, että viisivuotiaana jouduin pelkäämään vampyyreitä, joita vanhalla hautausmaalla kuulemma asusteli.
10. Puistokatua kuvataan romaanissasi samankaltaiseksi kuin Pariisin kauniita sivukatuja, ja muutenkin tarina on hyvin Jyväskylää romantisoiva. Itse paljasjalkaisena jyväskyläläisenä pidin erityisesti tarkasta ja upeasta kaupungin kuvauksesta. Mistä syntyi idea kirjoittaa romaanin sisään ikään kuin Jyväskylä-myönteinen tietopaketti?
Idea syntyi kaikista niistä pettymyksistä, joita Jyväskylä on aikuisiällä aiheuttanut sieluttomuudellaan. Halusin kaivaa itseäni varten kaiken nyky-scheissen alta esille sen Jyväskylän, joka on varastoitunut uniini ja jossa lapsena seikkailin.
11. Millaista on kirjailija Jääskeläisen taiteilijaelämä ‒ kuuluuko siihen sivistynyt viinin nauttiminen sikari kädessä, vai oletko enemmän oluen ystävä?
Kun joutuu olemaan kirjailija vapaa-ajallaan ja päivätyö opettajana vie sen virallisen työajan, ei ehdi juuri taiteilijaelämää viettää. Koko ajan on kiire suorittaa ja kun joskus jää vähän vapaata, ei ole energiaa kapakkaelämään. En oikeastaan pidä viinistä enkä varsinkaan oluesta. Punaviini menee joskus, mutta silloin harvoin kun juon, kippaan lähinnä Leijona Pastilli -shotteja ja rommia kolalla ja kiskon mentholsavukkeita. Sitten kun Suuri Läpimurtoni tapahtuu ja kirjani alkavat myydä kunnolla, jään tietysti vapaaksi kirjailijaksi ja ehdin paremmin viettää myös taiteilijaelämää. Todennäköisesti olen kuitenkin siinä vaiheessa jo kuollut vanhuuteen, mikä saattaa hillitä juhlimishaluja. Paitsi jos englanninkielisen käännöksen julkaiseminen Lumikosta aiheuttaa jonkinlaisen kirjailijanurani kannalta hyödyllisen ilmiön. Sehän ilmestyy vuoden 2014 alussa lontoolaiselta Pushkin Pressiltä.
12. Kerro hieman suurimmista kirjallisista esikuvistasi. Onko sinulla idoleita?
Entisenä punkkarina en pidä idoleja, joskin ihailen moniakin asioita useissa ihmisissä. Olen vuosien varrella ihaillut mm. seuraavien kirjailijoiden teoksia: Kurt Vonnegut, Stephen King, John Irving, Khaled Hosseini, Peter Höeg, Bulgakov, C. S. Lewis, Ray Bradbury, Clive Barker, Peter Straub, Donna Tartt, Annika Idström, Neil Gaiman, H. P. Lovecraft, Jonathan Carroll, John Ajvide Lindqvist, Ursula K. LeGuin. Toisaalta olen myös jossain vaiheessa kyllästynyt tai muuten tuskastunut niihin, joita olen aiemmin ihastellut. Kirjallinenkin rakkaus on katoavaista.
13. Miten onnistut luomaan kertomuksiisi niin aidontuntuisen unenomaisen tunnelman?
Vuodattamalla tekstiini omia uniani, jotka olen alkujaan ostanut eräältä kissalta seitsemän tien risteyksessä. Ja kuten kädessäni lukee kiinaksi, elämä on unta.
14. Olen itse proosaa kirjoittaessani käyttänyt Google Mapsia apuvälineenä, joten yllätyin, kun itse blogissasi mainitsit keksineesi saman idean. Millaista muuta taustatyötä olet tehnyt tätä ilmeisesti Helsinkiin sijoittuvaa kolmatta romaaniasi varten? Tuntuu, että valtaosa suomalaisista nykyromaaneista sijoittuu juuri Helsinkiin, joten miksi halusit uida virran mukana?
Kävin viime kesänä parin päivän mittaisella kävelyretkellä Helsingissä ja tutustuin paremmin ennalta valitsemiini romaanin tapahtumapaikkoihin ja etsin samalla uusia. Google Maps ei näytä kaikkea, joten käväisy paikan päällä oli hyödyllistä.
Valtaosa romaaneista sijoittunee Helsinkiin siksi, että muuten niitä ei juuri huomioida mediassa. Lisäksi kaikki oikeat kirjailijat asuvat Helsingissä, missä asuvat myös toimittajat ja muut tärkeät henkilöt. Helsinki on Suomen ainoa paikka, jonka olemassaolo myönnetään yleisesti. Tampere ja Turku ovat siinä rajoilla.
Jyväskylä on epäpaikka. Harjukaupungin olematon huomio mediassa voi johtua siitäkin, ettei kirja muutenkaan ole kovin kiinnostava muiden kuin kirjabloggareiden mielestä eikä kyse ollut enää esikoisromaanista, jota kävin esittelemässä niin radiossa kuin televisiossakin, mutta myönnän pohtineeni sitäkin, vaikuttiko asiaan myös Jyväskylä-keskeisyys. Ihmiset haluavat lukea tutuista paikoista eikä Jyväskylä ole tuttu muille kuin jyväskyläläisille, joiden joukossa on noin 66 kirjoja ostavaa ja lukevaa ihmistä - terveisiä heille! Seuraavassa romaanissa päähenkilö nimenomaan pakenee Keski-Suomesta ensin Helsinkiin ja sieltä maailmalle, koska täälläpäin kohdellaan hänen ammattikuntaansa niin tympeästi - päähenkilö on sairaanhoitaja. Kyse on siis juonen sanelemasta ratkaisusta.
15. Millä tavoin tuleva romaanisi hurmaa lukijankuntansa ja erottuu kahdesta aiemmasta romaanistasi? Miksi meidän köyhien kirjallisuuden opiskelijoiden kannattaisi rynnätä sankoin joukoin kirjakauppoihin tuhlaamaan vähäiset opintotukemme romaanisi ilmestyessä sen sijaan, että sijoittaisimme rahamme baarituopillisiin?
Tuleva romaanini aiheuttaa pettymyksen kaikille, jotka ovat pitäneet edellisistä töistäni, aivan kuten satiirisen romanttinen Harjukaupunki aiheutti karvaan pettymyksen monille Lumikosta pitäneille. Kirjailijan tehtävä on tuottaa pettymyksiä kaikille, jotka ovat pitäneet hänen aiemmista teoksistaan. Kolmas romaanini on edellisiä vahvemmin kauhuromaani, joskaan en nytkään kirjoita tarkoituksellisesti genrekirjallisuutta, hyödynnänpähän vain erilaisia genrepiirteitä yrittäessäni sanoa jotain elämästä.
Ei sitä kannata köyhien kirjallisuuden opiskelijoiden ostaa, käyttäkää rahanne bakkanaaleihin nyt kun vielä ehditte ja jaksatte juhlia. Paitsi punatukkaisten kirjallisuutta opiskelevien naisten kannattaa ostaa se heti vaikka kuolisivat nälkään ostoksensa jälkeen, ajattelen heitä aina kirjoittaessani. Katsokaas: ensirakkauteni ekaluokalla oli punatukkainen tyttö, ja kaikki kirjallisuus kumpuaa lopulta lapsuuden onnettomista rakkaustarinoista.
--
Pasi Ilmari Jääskeläisen kaunokirjalliset teokset:
Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena Kustannus, 2006)
Taivaalta pudonnut eläintarha. Novelleja. (Atena Kustannus, 2008)
Harjukaupungin salakäytävät (Atena Kustannus, 2010)
