Minihaastattelussa kirjailija Eeva Rohas
Lasse Lindqvist
1) Miten vietät joulua, kirjailija Eeva Rohas?
Syön
rommikakkua. En syö kinkkua. Louis Armstrong laulaa läpi pyhien ”I’m dreaming
of a white Christmas” ja minä hänen mukanaan. Kerron pojalleni satuja
tontuista.
2) Kirjailijana olet epäilemättä myös suuri
lukemisen ystävä. Suosittele jotain kirjaa, josta pidit, mutta joka ei ole
mielestäsi saanut ansaitsemaansa huomiota.
Kaunokirjallisuuden
puolelta (tänä vuonna julkaistuista) tulee mieleen esimerkiksi Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua, joka kaikessa
absurdiudessaan vaati keskittymistä ja haastoi pohtimaan merkitystä – sanan
kaikissa merkityksissä. Tätä kirjaa on myös kansiin katsominen – kiitos Markus
Pyörälän. (Kirjan osakseen saaman
huomion määrän voi todeta haastattelun jälkeen kasvaneen
Savonia-palkintoehdokkuuden myötä.)
3) Sinulta on tulossa uusi romaani. Kerro
lyhyesti, miksi meidän köyhien taideaineiden opiskelijoiden tulisi rynnätä
sankoin joukoin kirjakauppaan tai varata teos kirjaston varauspalvelusta? Mitä
kirja käsittelee?
Tekeillä
oleva romaanini on nimeltään Raivo.
Kuten Syvässä päässä (Otava 2012)
tässäkin jäljitteleminen on keskeinen teema, mutta se ilmenee edeltäjäänsä
vahvemmin immateriaalisissa kehyksissä. Ihminen liikuttaa toista ihmistä
esimerkillään, kutsuu samankaltaisuuteen. Tämä on kiinnostava kysymys
sosiaalisen elämän ymmärtämisen kannalta ja siksi haluan tutkia sitä,
myös kaunokirjallisissa teksteissäni. Toivottavasti Raivo, valmistuttuaan, kuitenkin liikuttaa lukijaansa myös muista
syistä – tarinan ja kielen vuoksi esimerkiksi.
 |
| Kuva: Jouni Harala |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti