Kuva: Anniina Nirhamo |
Naaga toivottaa lukijoilleen Iloista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Viimeisestä luukusta löydät leppoisaa puuhaa joulunpyhiksi ja lomanviettoon. Istahda sohvalle, rentoudu ja laita taustalle pyörimään Sivupolkuja-podcastin joulujakso tai uppoudu ainejärjestölehtemme historiaan ja aiempien vuosien numeroihin. Tästä luukusta löydät toimituskuntalaisten poimimat tärpit siitä, miltä sivuilta lehdet kannattaa avata!
---
”Sivupolkuja-podcastissa
kolme Corpukseenkin kuuluvaa tyyppiä, Joonas Puuppo, Paavo Ylämäki ja Mari Aarnipelto, keskustelevat
aiheesta, aiheen vierestä ja oikeastaan kaikesta aiheen ympärillä satojen
valovuosien säteellä. Keskustelut ovat monipuolisia ja poukkoilevia, ja
podcastia sopii kuunnella niin autossa (kuten Paavo sen tekisi), makoillen
matolla ja läikytellen kahvia kasvoilleen (kuten Mari sen tekisi), junan ikkunasta muuttuvaa maisemaa katsellen (kuten Joonas sen tekisi) tai ihan millaisissa muissa merkeissä vain!
Sivupolkuja ottaa myös usein jaksoihinsa vierailevia tähtiä puhumaan heille
enemmän ja vähemmän läheisistä asioista. Solmi siis kengännauhasi ja anna
puheen johdattaa sinut kohti ääretöntä - ja sen yli!”
- Mari Aarnipelto
MIKÄ PODCAST?
Rankasti yksinkertaistaen podcastia voisi kuvailla radio-ohjelmaksi, joka julkaistaan internetissä, lähes aina kuuntelijalle täysin ilmaiseksi. Kuuntelijat joko striimaavat jakson suoraan netistä tai lataavat sen esimerkiksi puhelimeensa podcast-sovellusta käyttäen myöhempää kuuntelua varten.
Podcasteja on kaikenlaisia: Ne vaihtelevat kestoltaan alle kymmenestä minuutista moneen tuntiin ja tyyliltään virallisesta epäviralliseen, vakavasta humoristiseen, spontaanista keskustelusta tarkoin suunniteltuun tarinankerrontaan. Yhden podcastin perusteella ei kannata muodostaa mielipidettä koko formaatista, niin kuin et tuomitsisi koko elokuvateollisuuttakaan yhden huonon leffaillan jälkeen.
Suomalainen "podcastaus" (eng. "podcasting") on vielä aika vähäistä, mutta kasvaa kovaa vauhtia. Lista suomalaisista podcasteista löytyy täältä: http://jakso.fi/podcastit Englanniksi podcasteja tehdään valtavat määrät ja tarjonta on hyvin monipuolista. Englanninkieliseen podcast-maailmaan pääsee sukeltamaan melko hyvin iTunes Storen listoja selaamalla tai googlaamalla esimerkiksi hakusanoilla "best podcasts 2015", mutta parhaat yksilöidyt suositukset saat varmasti siltä yhdeltä vähän oudolta kaveriltasi, joka kulkee aina kuulokkeet korvissa ja onnistuu jotenkin tuomaan podcastit mukaan jokaiseen keskusteluun.
Lataa muutama jakso muutamasta erilaisesta podcastista puhelimeesi ja jätä ne odottamaan seuraavaa kertaa, kun löydät itsesi laittamasta ruokaa tai istumasta autossa. Veikkaan, että yllätyt positiivisesti.
Rankasti yksinkertaistaen podcastia voisi kuvailla radio-ohjelmaksi, joka julkaistaan internetissä, lähes aina kuuntelijalle täysin ilmaiseksi. Kuuntelijat joko striimaavat jakson suoraan netistä tai lataavat sen esimerkiksi puhelimeensa podcast-sovellusta käyttäen myöhempää kuuntelua varten.
Podcasteja on kaikenlaisia: Ne vaihtelevat kestoltaan alle kymmenestä minuutista moneen tuntiin ja tyyliltään virallisesta epäviralliseen, vakavasta humoristiseen, spontaanista keskustelusta tarkoin suunniteltuun tarinankerrontaan. Yhden podcastin perusteella ei kannata muodostaa mielipidettä koko formaatista, niin kuin et tuomitsisi koko elokuvateollisuuttakaan yhden huonon leffaillan jälkeen.
Suomalainen "podcastaus" (eng. "podcasting") on vielä aika vähäistä, mutta kasvaa kovaa vauhtia. Lista suomalaisista podcasteista löytyy täältä: http://jakso.fi/podcastit Englanniksi podcasteja tehdään valtavat määrät ja tarjonta on hyvin monipuolista. Englanninkieliseen podcast-maailmaan pääsee sukeltamaan melko hyvin iTunes Storen listoja selaamalla tai googlaamalla esimerkiksi hakusanoilla "best podcasts 2015", mutta parhaat yksilöidyt suositukset saat varmasti siltä yhdeltä vähän oudolta kaveriltasi, joka kulkee aina kuulokkeet korvissa ja onnistuu jotenkin tuomaan podcastit mukaan jokaiseen keskusteluun.
Lataa muutama jakso muutamasta erilaisesta podcastista puhelimeesi ja jätä ne odottamaan seuraavaa kertaa, kun löydät itsesi laittamasta ruokaa tai istumasta autossa. Veikkaan, että yllätyt positiivisesti.
---
Aiempien vuosien Naagat löydät TÄÄLTÄ!
”Vuoden 2003 Naagasta löytyy Heidi Pitkäsen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli
fanifiktiosta. On hienoa huomata, kuinka fanifiktio on kehittynyt ja
laajentunut vuodesta 2003. Artikkelissa mainittu fanifiktio-sivusto
fanfiction.net on edelleen toiminnassa ja siitä on kehittynyt maailman suurin
fanifiktioarkisto ja foorumi. Heidi Pitkäsen kirjoituksesta nousevat hienosti
esiin fanifiktion perusperiaatteet ja termistö sekä kyseisen ’taiteenlajin’
historia ja alkuperä. Artikkeli onkin selkeytensä vuoksi hyvä johdanto
fanifiktioon sen kirjoittamisesta tai lukemisesta kiinnostuneelle.”
- Mia Kaasinen
”Viime vuosituhannen viimeisessä
Naagassa (2/99) on hauskaa kipakkuutta! Mielenkiintoista huomata, kuinka monet
asiat pysyvät ennallaan: tenttikäytännöt hämmentävät (s. 12-13,
missäköhän on näiden opiskelijoiden Juha
Teppo?) ja kirjailijoiden apurahat puhuttavat (s. 10). Toisaalta Juice Leskinen on vielä "vanha
mies, jonka sisässä asustavat alkoholismi, kihti, ja diabetes, mutta jonka aika
on jättänyt elämään" (Mykkäsen arvio sivulla 8). Leskisen runokokoelman
nimi Aika jätti saa vielä yhden merkityksen lisää.”
- Milka Räisänen
"Naagan syksyllä 1994 ilmestyneen
ensimmäisen numeron pääkirjoitus alkaa lausein: "Naaga. Sana ei ole
tarkoittanut mitään. Tarkistin asian sanakirjoista." Seuraavan kevään
numerossa tämä väite todistetaan vääräksi. Sanalle "naaga" nimittäin
löytyy merkitys sanskritin kielestä. Mikä se merkitys sitten on, ja minkälaisia
symbolisia kytköksiä sillä on itämaisiin uskonnollis-filosofisiin traditioihin?
Se selviää, kun luet Keijo Virtasen
artikkelin sivulta 35."
- Joonas Puuppo
”Oli lystiä huomata, että Naagaan on kirjoittanut jos jokunen nykyrunoilija ja kirjallisuuden laitoksen tutkija Arvokkaaseen jatkumoon kuulutaan!”
- Tuomas Taskinen
”Kristiina
Poutiaisen kirjoittama Tomi Kontio
-haastattelu, Melankolinen taivaanrannanmaalari, (2004, s. 21) herätti
mielenkiintoni jo pelkän otsikkonsa perusteella. Melankolisena
taivaanrannanmaalarina halusin lukea lisää toisesta samankaltaisesta.
Haastattelu on lyhyt. Silti se antaa paljon. Sain hymyillä, sain samastua.
Runoilija Kontio jää haastattelun lukemisen jälkeen yhä mysteeriksi. Niin pitää
ollakin. Taiteilija paljastaa itseään, mutta sitäkin enemmän piilottaa. Jutun
lukemisen jälkeen minun oli pakko etsiä Tomi Kontion runoja käsiini. En ole vielä
uskaltanut aloittaa lukemista. Olen vain tuijotellut kirjojen kansia. Ehkä
minun täytyy ahmia kaikki hänen runonsa kerralla.”
- Lasse Lindqvist
”Luin 1999
julkaistun Naagan (1/99) ja ensimmäinen asia mitä sanoin itselleni oli, että
tästä näkee kirjallisuuden opiskelijoiden jäljen. Pääkirjoituksesta lähtien
kaikki aiheet käsittelivät kirjallisuutta. Mihin kohtaan voisi laittaa
haluamiensa kirjojen lukemisen opiskelukiireiden keskellä? Mihin työllistyy?
Miten laitos ja opiskelijat voisivat toimia paremmin? En tiedä onko se hienoa
vai masentavaa huomata käyneensä läpi samoja kysymyksiä omassa elämässä. Otan
tämän kuitenkin positiivisena asiana. Emme pähkäile yksin kysymystemme äärellä
ja emme ole olleet ensimmäiset jotka näitä kysymyksiä miettivät. Jokainen
löytää näihin omat vastauksensa.
Toisena
asiana oli mukava huomata paljon mielenkiintoisia juttuja. Yksi kohta varsinkin
sai minut pysähtymään. Kyseinen kohta oli Marjaana
Männikön tekemästä Leena Kirstinän
haastattelusta: ”Humanistisia
aloja on usein syytetty siitä, että etteivät ne tuota mitään. Leena Kirstinä
hymyilee näin yksioikoiselle näkemykselle. Hänen mukaansa kirjallisuudentutkija
ja pörssimeklari tuottavat yhtä paljon: molemmat luovat imaginaarisia,
kuvitteellisia arvoja. Pörssimeklari vain sattumalta pystyy muuttamaan omansa
rahaksi.”
En olisi
uskonut 1999 julkaistun Naagan olevan edelleen ajankohtainen, saati että
antaisi minulle jotain mietittävää. En tosin tule koskaan tekemään
ampiaispitsaa johon lehti antoi ohjeen ja yritän saada Hectorin ”Lumi teki enkelin eteiseen” laulun päästäni (kiitos siitä
Outi Ojan analyysille kyseisen
laulun sanoituksesta), mutta kokonaisuutena tämä lukuhetki oli antoisa.”
- Antti
Angervo
”Vuoden -87 fuksit ovat esitelleet
itsensä omakuvan ja lyhyen kuvauksen avulla (1/1987 s. 14-17). Ehkä idea
voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön? Ainakin ihmiset jäävät mieleen näistä
kuvauksista: "minä olen matti lahdesta. koko ajan sekava. pidän
keitoista." ja "ANNELI KUOPIJOSTA. KALAKUKKOJA IKÄVÄ..."”
- Anniina Nirhamo
Kuva: Anniina Nirhamo |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti