JOONAS PUUPPO
21. joulukuuta 2012 heräsin ilkeään selkäkipuun ja syntymäpäivätoivotuksiin. Punnersin itseni ylös sängystä, kirosin hiljaa eilen alaselkääni iskenyttä noidannuolta, hymähdin facebookseinälleni ilmestyneille onnentoivotuksille, joista suurin osa oli peräisin ihmisiltä, joita en enää oikeastaan tuntenut. Taivas oli harmaa ja mitäänsanomaton. Lopun alkua?
Ei sentään.
Tunnettu yhdysvaltalainen astrofyysikko Neil deGrasse Tyson kuvaili Venäjän meteoriittiuutisen jälkimainingeissa Maan kiertoa Auringon ympäri “kosmiseksi ampumaradaksi”. Kumma kyllä, planeettamme on selviytynyt maalitauluharjoituksista ilman mittavia vahinkoja. Siinä mukana olen selviytynyt minäkin.
Ilmatieteen laitoksen mukaan viime talvi oli erityisesti Jyväskylässä varsin pimeä, mutta D-vitamiinisuosituksia mitenkuten noudattaen kaupunki selviytyi. Felix Baumgartner selviytyi kaikkien aikojen korkeimmalta suoritetusta vapaapudotuksesta. Yhdysvaltain itärannikko selviytyi trooppisesta hirmumyrskystä. Tähän Naagan numeroon kyykkyviinivertailua tehneet toimituskuntalaiset selviytyivät testin jälkeisestä aamusta. Selviytymistarinoita riittää.
Tiina Monosen ja Risto Niemi-Pynttärin juttua ainejärjestömme historiasta lukiessani pysähdyin kuitenkin pohtimaan, miten käy Opuksen. Paperilla asia on tietysti jo selvä, sillä uusi, kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijat kattava ainejärjestö Corpus on tekstin kirjoitushetkellä muotoutumassa hyvää vauhtia. Ainejärjestöuudistus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjallisuudenopiskelijoiden yhteisö olisi katoamassa mihinkään. Päinvastoin. Tampereella helmikuussa järjestetyt bileet antoivat osviittaa siitä, että yhteisöllisyys muodostuu ensisijaisesti yhteisten tapahtumien ja keskusteluiden kautta, viis siitä mitä paperilla sanotaan.
21.12.2012 ei ollut maailmanlopun päivä. Ennen uutta vuotta noidannuolikin oli tiessään. Selviydyin.
--
Neil deGrasse Tyson: "We Live in a Cosmic Shooting Gallery"
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti