Syntymäpäivätrauma
Olen syntynyt joulukuussa ja kaikki, joilla on yhtä katala kohtalo tietävät heti, mitä tarkoitan.Lapsena en ollut koskaan Lucia-neito, koska en ollut vaalea. Se tuntui epäreilulta, koska olin syntynyt Lucian päivänä ja legendan oikea Lucia oli tumma sisilialainen. Minun olisi kuulunut olla Lucia-neito, ihan loogista. Juuri kukaan ei tullut syntymäpäiväjuhliini, koska se oli liian lähellä joulua. Jouduin kutsumaan juhliini pikkuveljeni, miten noloa. En koskaan saanut syntymäpäivälahjaa vaan yhdistetyn syntymäpäivä-joululahjan. Syntymäpäivässä ja joulussa on kyse lahjoista, joten voitte kuvitella, kuinka olen itkenyt kamalaa kohtaloani terapiassa vuosikausia.
Lakkasin juhlimasta syntymäpäivääni, kun viimeinen lapsellinen toivo syntymäpäiväjuhlista, joihin kaikki tulisi paikalle, kuoli.
Kun muutin pois kotoa, kukaan muukaan ei enää juhlinut syntymäpäiväänsä. Se tuntui kuuluvan aikuisuuteen. Syntymäpäiväjuhlia pidettiin lapsellisina. En tiedä, mikä asian muutti. Ehkä se liittyy siihen, että aloin taas nukkumaan pehmolelujen kanssa ja lakkasin yrittämästä olla aikuinen. Halusin tehdä oikein lapsuuden minulle ja järjestää kunnon syntymäpäiväjuhlat.
Millaisia juhlia olenkaan järjestänyt! Syntymäpäiväni on pikkujouluaikaan, joten kaikki ovat jo muutenkin juhlatuulella. Tänä vuonna järjestin English Tea Partyn. Juhlat eivät olleet ehkä riehakkaimmat ja loppuivat säädylliseen aikaan, mutta tarjolla oli yhdeksää eri sorttia leivosta, viehättäviä hattuja ja kukkamekkoja. Lahjojakin sain ja kukkia.
Viimeinkin olen lunastanut onnellisen syntymäpäivän itselleni. Mikä parasta, oman esikoislapseni laskettu aika on tammikuun lopussa. Traumani ei välity seuraavalle sukupolvelle, jippii. Mitä nyt lapsen isä joutuu luopumaan jostain - nimittäin syntymäpäivästään, sillä se on samaan aikaan lasketun ajan kanssa.
Kaikki kuvien leipomukset ovat Tuulispään leivontakirjasta, jota voin suositella mitä lämpimimmin kaikille herkkusuille.
Teksti & kuvat: Poni
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti