Aino
Levaniemi – rahastonhoitaja, hallituksen jäsen
Jos mietit kuka vartioi Corpuksen rahoja,
niin älä mieti enää. Rahastonhoitaja Aino Levaniemi katsoo ainejärjestön
rahojen perään ja raportoi, missä mennään rahojen suhteen. Pääperiaatteessa
Aino toivoo ettei ryssi hommaansa kovin pahasti ja yrittää tehdä pestiinsä
liittyvät asiat mahdollisimman selvästi.
Kysyessäni, millainen ihminen Aino on,
sain vastaukseksi, että hän on liian mystinen ihminen kertoakseen itsestään
mitään. Sain kuitenkin selville, että Aino opiskelee taidekasvatusta ja hän on
ensimmäistä vuotta hallituksessa, mutta hän oli taidekasvatuksen
oppiainevastaavana ja oli auttamassa tapahtumien järjestämisessä edeltävänä
vuonna. Lisäksi sain selville, että Aino pitää itseään laiskana opiskelijana,
joka ottaa liikaa kursseja ja suorittaa niistä osan, mutta ne kurssit mitä hän
suorittaa, hän suorittaa hyvin. En tiedä, voiko enää tuossa tapauksessa
nimittää itseään laiskaksi, mutta kuka minä olen sanomaan mitään tähän asiaan.
Ainoa ei pelota opiskelujen jälkeinen
elämä. Hän kertoi keskustellessamme opiskelusta yleisesti, että vaikkei joku
ole vielä löytänyt sitä, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä, niin tulee panostaa
siihen, mikä kiinnostaa. Kenties tästä syystä Aino on lukenut hieman
kirjallisuuden opintoja ja lukee psykologiaa sivuaineenaan.
Mikäli muuten joku haluaa järjestää
Corpuksessa vallankumouksen, niin Aino nappasi itselleen propagandaministerin
pestin. Tämä kommentti kertoo jo sen, että meillä oli hyvin hauska haastattelu.
Ainon loppukaneetti:
”Hei fuksi ja tervetuloa Taikuun ja Corpukseen! Älä säikähdä, jos vähän eksyttää, se kuuluu asiaan. Minä pyörin edelleen pöpelikössä tietä tunnustellen ja hyvät on maisemat. Kannattaa tarttua niihin asioihin, mitkä kiinnostavat, meidän alallamme on erityisen paljon vapautta luoda omanlaisia polkuja. Suosittelen myös lähtemään rohkeasti mukaan ainejärjestötoimintaan. Meidän ainejärjestömme on vähän sellainen omituisten otusten kerho täynnä omaperäistä ja aktiivista porukkaa. Joukkoon on helppo solahtaa ja uusille ideoille ollaan aina avoimia. Jos et heti aivan aktiiviksi uskalla niin juhlissa ja muissa tapahtumissa kannattaa ainakin pyörähdellä katselemassa naamoja. Sitä voi halutessaan kutsua vaikka verkostoitumiseksi. Kehotan myös luentojen välissä varaamaan aikaa tyhjän jauhamiselle ystävien kanssa kahvikupposen äärellä, se kehittää ajattelua. (Tai näin ainakin väitän.) Minut esimerkiksi löytää usein kehittämästä itseäni ravintola Ylä-Ruthilta. Joskus sylissäni oleva kirja tai läppäri hämää luulemaan, että opiskelen, mutta kyse on vain ovelasta teeskentelystä. Saa siis tulla häiriköimään, jos on asiaa ja vaikkei olisikaan!”
Riikka
Kataja – kansainvälisyysvastaava
Riikka Kataja on alunperin Sysmästä ja
opiskeli hevosalaa ennen yliopistoon tuloa. Haastattelun alussa huomasin jo
heti hämäläisen ominaisuuden vastata kysymyksiin hyvin lyhyesti ja napakasti,
mikä teki haastattelusta nopeatempoisen. Riikka on yksi ensimmäisen vuoden
opiskelijoista, jotka ryhtyivät Corpuksen toimintaan mukaan heti ensimmäisenä
opiskeluvuotenaan. Kansainvälisyysvastaavana Riikka istuu kokouksissa ja
tiedottaa vaihto-oppilaita, ja tulevana syksynä Riikkalla on tavoitteena tutustua heihin ja saada heitä mukaan
Corpuksen tapahtumiin.
Mikä on sinulle tärkeää?
“Perhe, kaverit. Olla tyytyväinen elämään.
Mitä sitä turhia jaaritella.”
Corpus on Riikasta pieni ja rento
ainejärjestö. Tästä esimerkkinä on se, että periaatteessa vastaava pystyy
määrittelemään, kuinka paljon hän tekee asioita. Tämä tuo tekemiseen vapautta,
mutta samalla tuo siihen vastuuta. Riikka kommentoi kaikkien olleen mukavia ja
ainejärjestöllä on ollut mukavasti tapahtumia. Corpuksen ympäristötietoisuus ja
siihen liittyvät asiat tulivat Riikalle mielenkiintoisena yllätyksenä. Hän
kommentoi, ettei itse ole miettinyt ympäristöasioita niin paljon, mutta hyvä
että muut miettivät.
Riikka sanoo itseään saamattomaksi
opiskelijaksi joka on huono aloittamaan, mutta hyvä lopettamaan. Lopussa hän
saa kuitenkin jotain aina aikaiseksi. Riikka vielä kuulostelee, katselee ja
opettelee asioita, joten hän ei vielä osannut sanoa, mitä toisi pestiinsä.
Yliopistoelämässä on omat juttunsa, joten on hyvä ottaa aikansa ja katsoa, mitä
kaikkea tulee eteen.
Teksti: Antti Angervo
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti