LEGENDA: PAVEL NEDVĚD – UHRAUTUVA JALKAPALLOENKELI

Lasse Lindqvist

Luminen puisto on täynnä lapsia, jotka tekevät lumienkeleitä. Enkelit tulevat uniini, puhtaina, vaalean hehkuvina. Kuvittelen heidät usein vaaleahiuksisiksi naisiksi tai - pikkutytöiksi – klisee, tiedän, mutta nostalgia koulujen joulujuhlista on osa lapsenmieltäni. Enkelit ovat kauneutta, viatonta, puhdasta kauneutta. Raamatussa enkeleillä on miesten nimiä, muistelen, mutta en ole varma enkeleiden sukupuolesta. Ei kai enkeleillä ole sukupuolta, ja jos on, voivat ne kai olla kumpaa sukupuolta tahansa. Jalkapalloromantikkona olen lukenut Hans Jørgen Nielsenin romaanin Jalkapalloenkeli (Fodboldenglen, 1979). Sen lukemisen jälkeen olen ajatellut enkeleiden loistoa myös vihreälle, jalkapallotaivaaseen, ja olen ollut näkevinäni enkelin aina maanpäälle laskeutuneena, kun Pavel Nedvěd on pelannut jalkapalloa. Hänen pelitaitonsa häikäisivät, hän näytti enkeliltä ja toi elämääni iloa.

Pavel Nedvěd ”enkeliasennossa” jalkapallon MM-kisojen ottelussa Tšekki-Italia vuonna 2006.
Istuma-asennossa Italian tähtipelaaja Francesco Totti. Kuva © Galaxy fm. Linkki kuvaan:
https://www.flickr.com/photos/galaxyfm/226758784/in/photostream/ 

Suljen silmäni ja yritän muistaa, mikä oli raja nuoruuteni ja aikuisuuteni välillä. Alan kuulla yleisön mylvintää, hymyilen, kentällä juoksevat sankarini. On vuosi 2004. Pelataan EM-kisojen välierää Tšekin ja Kreikan välillä. Ei maalia. Mitenkään ei tule maalia, vaikka paikkoja on. 0-0, koko ajan tylsä nolla-nolla. Epätoivo häilähtää. Hymy kääntyy tuskaksi, irvistykseksi – sankarini makaa kentän pinnassa. Sota ei yhtä miestä kaipaa, julistan, kun jalkapalloenkelini joutuu jättämään pelin kesken.

Lisäajan viime hetket kuluvat. Kreikka saa kulmapotkun. Kohta alkaa rangaistuspotkukilpailu. Tšekin on pakko voittaa. Pallo nousee ilmaan. Maalissa? Levitän käteni. Ei voida hyväksyä! Vastustajat tuulettavat. Miksei tuomari viheltänyt? Olihan siinä rike, aika loppui, jotain siinä täytyi olla. Kreikkalaiset juhlivat. Ei ole totta. Vääryys! Huonompia, he olivat huonompia! Kaikki tietävät, että he olivat huonompia. He eivät ansainneet. Kreikka on yltiöpuolustava vale-Italia, Italia ilman glamouria, Italia vailla suurta taitoa. Totta se on. Kreikka on juuri voittanut Tšekin jalkapallon EM-kisojen välierässä jatkoajalla. Tšekin suurin tähtipelaaja Pavel Nedvěd katselee kyynel silmäkulmassa kreikkalaisten villiä voitonjuhlaa. Hän tietää, että jalkapallossa ei aina voita näyttävintä jalkapalloa pelaava joukkue.

Minä olen 18-vuotias Nedvěd-fani. Seuraan samaa Kreikan voitonjuhlaa kuin Nedvěd. Katson tapahtumia televisiosta Jyväskylässä, mutta tunnen yhtä vahvasti kuin idolini. Tšekki oli kisojen paras joukkue, Nedvěd kisojen paras pelaaja, mutta silti Kreikka eteni finaaliin onnella ja taktisesti kypsällä puolustuspelillä. Nedvěd loukkaantui kesken ottelun. Jos hän ei olisi loukkaantunut, niin… Jossittelu on turhaa. Valvon koko yön, itkenkin, enkä tiedä miten voin ikinä päästä yli Tšekin tappiosta. Nedvědillä on pitkät vaaleat hiukset, hän on jalkapalloenkelini, ja yön pikkutunteina päätän, että joskus kasvatan hiukseni pitkiksi

Furia Ceca on lempinimi, jonka Pavel Nedvěd on saanut Italiassa. Hurjapäinen tšekki -nimitys kuvastaa miehen taistelutahtoa, miehekkyyttä ja voittaja-asennetta. Nedvěd pelaa keskikentällä, mutta hän juoksee mukaan hyökkäyksiin ja puolustukseen sellaisella intensiteetillä, että tuntuu kuin hän ehtisi joka paikkaan. Hän on aina se pelaaja, joka juoksee otteluiden aikana suurimman kilometrimäärän. Nedvědin pelityylissä on niitä asioita, joita on helppo ihailla ihmisissä ylipäätään. Nöyrä työnteko, periksiantamattomuus ja urheilullisuus ovat kunnioitettavia osia miehen pelityyliä, mutta kaikkein hienointa Nedvědin pelissä on uhrautuvuus. Näyttää kuin hän uhrautuisi jollekin itseään suuremmalle, jollekin, mitä ei voi sanoin selittää. Hän uhrautuu pelille, hän uhrautuu joukkueelleen, hän uhrautuu faneilleen, ystävilleen, sinulle ja minulle. Hän levittää jalkapallon ilosanomaa. Hän on erilainen. Hän ei ole sellainen ylimielinen diiva kuin useimmat huippujalkapalloilijat ovat. Nedvěd on moneen otteeseen urallaan todennut olevansa himotreenaaja – hän harjoittelee aina vähän enemmän ja aina vähän kovemmin kuin seurakaverinsa. Kun muut pelaajat poistuvat harjoituksista, Nedvěd jää vielä tekemään vähän ekstraa.

Nedvěd on todennut, että voisi luopua kaikesta elämässään paitsi vaimostaan ja lapsistaan, jos voittaisi Mestarien liigan pokaalin. Hän ei koskaan saavuttanut tuota suurta unelmaansa. Mestarien liigan -finaalin Nedvěd hävisi Juventuksen paidassa pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Hänen varoitustilinsä täyttyi välierässä, mikä tarkoitti, että hän joutui seuraamaan finaalin kentän reunalta. Häntä pidettiin sillä kaudella yleisesti Euroopan parhaana keskikenttäpelaajana. Nedvědin joukkue Juventus hävisi finaalin rangaistuspotkukilpailussa.

Nedvěd löi itsensä läpi vuoden 1996 jalkapallon EM-kisoissa. Tšekki oli silloin hyvin lähellä yllättää koko jalkapalloilevan Euroopan. Ensin joukkue jätti suuren Italian alkulohkoon, jatkopeleissä maa eteni aina finaaliin asti, ja hävisi finaalissa niukasti suursuosikki Saksalle.

Vaikka Nedvěd ei koskaan saavuttanut himoitsemaansa Mestarien liigan voittoa, on hän voittanut jalkapalloilijana paljon. Hän on voittanut useita Italian ja Tšekin mestaruuksia, hän on voittanut useita cup-kilpailuja, hänet on valittu Italian liigan parhaaksi pelaajaksi ja viidesti Tšekin parhaaksi jalkapalloilijaksi. Vuonna 2004 jalkapallofanit äänestivät hänet vuoden pelaajaksi maailmassa.

Paljon Nedvědin uskollisuudesta italialaiselle Juventukselle kertoi hänen jäämisensä seuraan, vaikka joukkue tiputettiin sopupeliskandaalin myötä Italian pääsarja Serie A:sta maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Serie B:hen. Nedvěd jatkoi joukkueessa, vaikka hänen uransa kannalta olisi ollut järkevintä saada pelata kovia pääsarjapelejä huipputasolla. Juventuksen talousahdingon myötä Nedvědin palkkaa laskettiin, mutta hän ei jättänyt joukkuetta. Hän halusi nostaa rakastamansa torinolaisseuran takaisin ylimmälle sarjatasolle.

Nedvěd on yhä vahvasti mukana Juventuksen seuratoiminnassa, vaikka on jo lopettanut pelaajauransa. Hän oli taannoin Mestarien liigan - ja Eurooppa-liigan arvonnoissa Juventuksen edustajana. Tyylikkäästi pukeutunut Nedvěd vastasi haastatteluissa italiaksi osoittaakseen omistautumistaan Torinolle ja Juventukselle.

Saamistaan tunnustuksista huolimatta Nedvěd on modernin ajan huippujalkapalloilijoista yksi aliarvostetuimmista. Jalkapallossa suurimman ylistyksen saavat usein osakseen maalintekijät, eli hyökkääjäpelaajat, jotka monesti vain viimeistelevät muiden tekemien kuvioiden päätteeksi. Yhtään hyökkääjiä vähättelemättä on pakko sanoa, että Nedvěd oli yksi niistä pelaajista, joka sai nuo jumaloidut hyökkääjät näyttämään niin hyviltä. Kuten elämässä ylipäätään, ei kovimman työn raatajia aina arvosteta siinä määrin kuin he ansaitsivat. Jalkapalloasiantuntijat kyllä muistavat Nedvědin yhtenä kaikkien aikojen parhaista, ja lopultahan on tärkeintä saavuttaa arvostusta niiltä ihmisiltä, jotka ymmärtävät jalkapallosta kaikkein eniten. Nedvěd oli pelaajana kuin kymmenottelija, monipuolisuutensa ansiosta jopa aikakautensa paras jalkapalloilija. Hän oli hyvä pelin jokaisella osa-alueella.

Nostalgisessa mielentilassa etsin vanhat VHS-kasettini ja alan katsoa. Ensin katson Brasilia-Italia MM-finaalia vuodelta 1994. Tuosta finaalista rakkauteni jalkapalloon alkoi. Olin kahdeksanvuotias. Suomen lähetyksessä studiovieraana oli kirjailija Jukka Pakkanen, suuri Italia-fani, joka on nykyään yksi mielikirjailijoistani. Pakkasen tappion jälkeistä tuskaa teki pahaa katsoa, vaikka itse kannatin finaalin voittanutta Brasiliaa. Löydän videokuvaa niistä kisoista, joissa aloin kannattaa Tšekkiä. Näen Nedvědin lyhythiuksisena vuoden 1996 EM-kilpailujen rangaistuspotkukilpailussa, maali, Ranskan maalivahti Bernard Lama on ohitettu. Seuraava videokasetti marssittaa Nedvědin kentälle pitkähiuksisena. Tšekki pelaa Hollantia vastaan vuoden 2004 kisoissa. Tšekki voittaa yhden elämäni viihdyttävimmistä jalkapallo-otteluista maalein 3-2. Jostain löytyy kauan sitten nauhoittamani Mestarien liigan makasiini, jossa Nedvěd kertoo treenaavansa aina vähän enemmän kuin muut. Elämänasenteeni, tee aina vähän enemmän kuin muut, on suoraan Nedvědiltä.

Hiukseni ovat kasvaneet pitkiksi, pelitaitoni ovat pysyneet ennallaan. Olen jalkapalloromantikko, en huippujalkapalloilija. Jalkapallo on silti hauskaa. Kaivan kaapista Juventuksen pelipaidan. Siinä on Nedvědin nimi. Soitan kaverilleni. Hän pukee ylleen Juven paidan, jossa lukee Zidane. La Vecchia Signora, oi suuri Juventus, olet Italian upein nainen. Jalkapalloenkelini, otan esimerkistäsi voimaa, olet veljeni taistelussa elämän Goljateja vastaan.

Lähteitä ja lisätietoa aiheesta (käytetty apuna lähinnä jutun faktojen tarkistamisessa):

Eskola, J., Forsblom M., Sabattini, A., Tamminen, J. Jalkapallon EM-kisat 2004 Portugali. 2004. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd. Oy

Öman, G. Borell, K., Bäck, S., Dahlgren, S., Lindberg, A., Suikki, R. (suom. Pakarinen, R.) Jalkapallotähdet 2004. 50 maailman huippupelaajan esittelyt ja faktat. 2004. Helsinki: Egmont Kustannus Oy Ab.

Öman, G., Borell, K., Bäck, S., Vikman, D., Suikki, R. (suom. Pakarinen, R.) Jalkapallotähdet 2005. 50 maailman huippupelaajaa lähikuvassa. 2005. Helsinki: Egmont Kustannus Oy Ab.

Golden Foot -jalkapallosivusto: http://www.goldenfoot.com/en/legends/item/286-pavel-nedved.html Linkki tarkastettu 24.6.2014.